Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kenelmin sydän soimasi häntä pahimmasta synnistä mikä voi tulla kysymykseen ystäväin kesken myötätuntoisuuden puutteesta; ja tämä tyytymätön sydän pakoitti hänen huulilleen onnentoivotuksia, jotka kenties eivät olleet aivan todellisia, mutta suuresti tyydyttivät rakastajaa.
Hänen intelligensinsä, hänen taiteellisen hieno esiintymisensä, hänen loistava kauneutensa, hänen stiilinen vartalonsa, aistikas pukunsa, plastilliset liikkeensä ja asentonsa, ne kaikki yhdessä hurmasivat mieleni, ja kuitenkin asui sydämmeni pohjassa kumoamaton epäilys, joka milloin soimasi häntä, milloin tuomitsi ja saattoi joskus melkein inhoamaankin.
Hän nyt yhtaikaa sekä iloitsi, ettei ollut mennyt naimisiin, että olisi lohduttanut Gabrielia, joka soimasi itseänsä. Mutta niin hirveästi kuin olisikin tehnyt mieli lohduttaa, mitään lohdutusta hän ei voinut keksiä. Kello 10 aikaan illalla, kun oli jo varustuttu yövalvomista varten, kuului portilta kova kolkutus. Gabriel meni aukasemaan. Se oli käsky ylimääräiselle junalle.
Tämä mies soimasi heti niitä kahta miestä siitä, että he olivat varastaneet valkoisen miehen väkeä, ja hän kertoi teidät niin elävästi, herra, ja sanoi teillä olevan suuret tulisilmät, pitkän tukan ja pyssyn, joka laukesi kaiken päivää, että kansa säikähti ja käski niiden kahden miehen viemään minut takaisin siihen paikkaan, josta minun olivat löytäneet."
Minä muistan aiwan hywin sen ilkiteon, ja totta puhuen, minun omatuntoni soimasi minua sitä tehdessä, mutta minä olin silloin juowuksissa ja en woinut punnita tekoani... Anna anteeksi, kelpo wäwyni!" sanoi ukko, meni sokean wäwynsä luo ja tarttui häneen syliksi. "Eihän se mitään erinomaisen pahaa ollut, ja Jumala on kaikki kääntänyt hywäksi.
Nyt siellä polskahti kala kaislikkorannassa ... aurinko laskee saaren taa ... karjan kellot kalkattavat, vasikat ynyy...» AILI. Pyyhkien silmiään. Isä parka... HANNA. Hän koetti kyllä taistella sitä vastaan. Hän piti sitä heikkoutena ja soimasi siitä itseään. Se oli hänestä miehuuttomuutta tuollainen koti-ikävä niinkuin hän olisi tunnustanut itsensä voitetuksi.
Mutta näinkö sinä aiot erota toisista seuratovereistasi, varsinkin Augustista? kysyi Iida. Se on sama, sillä häpeää se kaiketi tämmöistä seuraa. Elä nyt liikaa luule siltä, jos tuo Jenny kiivaudessaan soimasi. Näinhän sen itsekin, että Augusti häpesi minun tähteni, ja sitä ei tule tapahtumaan toista kertaa. Katkera itkun puuska seurasi tätä päätöstä, oli se kumminkin siksi vaikeata ajatella.
Hänen rouvansa ei katsonut Johanneksen tuloa näiden lisäksi samalta kannalta kuin kirkkoherra. Johannes kuuli usein, miten rouva soimasi miestään, ja vaikka hän kirkkoherran puolustuksessa usein kuuli oman kiitoksensa, niin se häneen koski kipeästi.
Hän jutteli minulle, kuinka hän koetti noudattaa jokaista turhintakin veljeskunnan sääntöä ja kuinka vähinkin poikkeus niistä soimasi hänen omaatuntoansa. Kun sitoivat hänen hehkuvan luontonsa näillä vaivaloisilla säännöillä, oli se, kuin olisivat pyytäneet vastustaa valkeata paju-aidoilla taikka johdattaa vuorivirtaa kiertelemään kukkatarhan lävitse.
Hän sanoi minua teeskentelijäksi ja petturiksi, soimasi minun kosineen häntä rahojen tähden, sanoi halveksivansa minua, kielsi minua tuon koommin tulemasta hänen näkyviinsä, ja mitä kaikkea hän lieneekään lausunut. Uh uh! BLOM. No, kaikkia kuulla pitää! Mutta odotahan! Missä hän on nyt? Kyllä minä hänelle lakia luen, minä!
Päivän Sana
Muut Etsivät