Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Siinä kauvan lojottuaan onnistui hän viimein pääsemään istualleen lattialle, vaikka päätä vielä hyvin leilutteli. Silmät pimenivät ja korvat alkoivat soida ja huone tuntui pyörivän hirmuista vauhtia. Vähän kumminkin alkoivat silmät selvitä, vaikka päässä kävi yhä vielä sellainen luske, juurikuin halkoja olisi sahattu.
Siitä lähin alkoi toinen ääni kellossa soida. En enää saanut isän nähden tarttua viinipikariin, mutta sen sijaan tartuin siihen sitä useammin isän näkemättä.
Mutta kun ei sekään tullut lähemmäksi, niin rauhoittui hän, palasi takaisin ja tottui siihenkin. Sitten se alkoi soida yhä tutummalta ja sekautui hänen jokapäiväisiin unelmiinsa. Hän vähitellen oppi ulkoa kaikki äänet, ihmisäänet, kellojen kilinän, rattaiden kolinan, kyntömiehen huudot ja hevosten hirnunnan.
Samppa ei mitään muuta ajatellutkaan kuin tätä muuripadan ostoa. Hän oli pannut tarkoin mieleensä Reetan selitykset, millä äänellä sen muurin pitää soida, ettei ole hajanainen. Toisilla markkinamiehillä oli muutakin mielessä.
"Kun Kristus antaa pasunan soida viimeisenä päivänä, tulevat kaikki esiin, niinkuin hyönteiset, jotka talvella makaavat kuolleina, mutta, kun aurinko ilmestyy, taas heräävät henkiin; taikka niinkuin linnut, jotka koko talven ovat kätkössä vuoren rotkoissa taikka koloissa jokien rannoissa, vaan kuitenkin virkoovat keväällä jälleen."
Mielelläni minä sen teen, että luen rukouksen ja siunauksen aaltojen yli ... oikein mielelläni minä sen teen.... Sitten pastori meni ja papinkello alkoi soida. Niin, minunkin täytyy mennä, sanoi tullipäällysmies ... tuolla tulee laivakin. Jaa, minä otan siis tämän ja talletan sen ja menettelen sen kanssa, niinkuin laki ja asetukset vaativat.
Ja kun hän kerran alkoi katsella miehensä luonnetta tässä valossa, rupesi hän myöskin harmittavan ja tuskallisen tarkkaan huomaamaan kaikkia hänen vikojansa. Hän havaitsi, mitenkä menestys ja imartelut häntä vähitellen paaduttivat, miten turhamaisuus ja voitonhimo alkoivat soida kovemmin, kuin hyvän sydämmen äänet, niin että hän ennemmin läksi rikkaan, kuin köyhän sairaan luo.
"Minun sielussani ja sydämessäni ei ole koskaan ollut ketään muuta eikä siinä ole soinut mitään muuta säveltä kuin sinun eikä ole voinut soida, sillä se oli viritetty sinun sointuusi heti, kun se mihinkään viritettiin. Ja jos siinä joskus on pyrkinyt soimaan jokin muu, niin on se soinut väärin ja tunne on mennyt umpeen."
Mutta kun kaikki taas oli äänetöntä, se alkoi uudelleen soida ujosti ja arkaellen, kunnes siitä jälleen kiihtyi helkkyvään ylistysvirteensä, ja laulajan »Kunnia olkoon...» valtasi uudelleen heltyvän luonnon. Moneenko kertaan hän sen uudisti, sitä en muista. Hän tuntui tarvitsevan paljon lohdutusta, hänen täytyi virittää ylistysvirtensä uudelleen ja yhä uudelleen herkeämättä.
"Eikä myöskään, luullakseni, tehdä eikä kärsiä mitään muuta, kuin mitä ne tekevät ja kärsivät?" Hän sen myönsi. "Eihän sointu siis voi johtaa niitä, joista se on yhdistetty, vaan sen täytyy näitä seurata?" Simmias oli samaa ajatusta. "Paljon siis puuttuu, että voisi sointu liikkua taikka soida taikka millään muulla lailla tehdä vastoin niitä osia, joista se on." "Paljon kyllä", sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät