Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"Anna on nuorentunut siitä kuin hänet viimeksi näin, mutta sinä Fredrik ethän vain liene sairas?" huudahti rouva Huovinen nähdessään vanhan professorin. Professori hymyili. "Johan on aikakin minun väistyä. En ole samanlainen eternelli kuin sinä Sofia, johon vuodet eivät näy ollenkaan koskevan."
Muusta voitte puhua tirehtörin kanssa, jolla tässä laitoksessa on ylin sananvalta. Näin sanoen pastori jätti hyvästi, avasi oven Helenalle, sulki sen omalla avaimellaan ja läksi edellä pitkin käytävää kansliaan päin. "Tämä merkitsi, että pian on kaikki lopussa", ajatteli Helena jäätyään nolona yksin kulkemaan käytävään. "Ja Sofia raukkakin!"
Talon emäntä, ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli aina makuulla. Jo kahdeksatta vuotta oli hän ottanut vieraitakin makuulta vastaan, pitseissä ja nauhasissa, sametin, kullattujen esineiden, norsunluun, pronssin, lakeerauksen ja kukkien keskellä.
Anna Sofia puhdisti puolukoitaan niin totisen näköisenä kuin olisi hän kirkossa istunut; ehkä oli hänen totisuuteensa sekin syynä, että hänen sulhasensa oli syksyllä matkustanut Lyypekkiin kaikenlaista korutavaraa ostamaan. Serkku Svanholm otti miettiväisen näköisenä pikanellirasiansa, ja serkku Svenonius oli saanut käsiinsä paperiliuskan, josta laitteli kukkoja ja makeislaatikoita lapsille.
Aallot kuohahtaisivat hänen päänsä päällä, mutta järvi tyyntyisi jälleen. Olen vihainen, niin vihainen Bernhardille, että tahtoisin häntä purra! huudahti Anna Sofia. Paul parka! Vera parka! nyyhkytti Liisa Kreeta. No, minä ennustan, että heidän äitinsä vielä palaa, kun ajattelee asiaa; vai kuinka, serkku? kysyi isoäiti. Mistä minä sen tiedän? virkkoi välskäri. Ei juuri siltä näytä.
"Olkoon vaan minun puolestani", vastasi Sofia, mennen kyökkiin ja ryhtyen valmistuksiinsa, "saammepahan nähdä, mitä asessori sanoo..." Aamupäivä tuntui Dorasta jokseenkin pitkältä; hänen ei tehnyt mieli mennä ulos, hän ei malttanut lukea, ja, ihme kyllä, kukaan ei tullut häntä tervehtimään.
Minä en usko mihinkään sellaiseen toisti Helena: ne ehkä luulevat, että minä uskon, siksi laskivat minut tänne; mutta minä en usko, ja tahtoisinkin päästää sinut vapaaksi täältä, jos vaan voisin ja jos se ei olisi petosta tirehtöriä vastaan. Niin se on. Sitten Helena sanoi: Ei, Sofia.
"Se on totta", virkkoi Sofia lisäten itsekseen, "varsinki jos autetut ovat auliita korvaamaan vaivamme". Sitten hän, hetken mietittyään, virkkoi, "voithan mennä apuun". Tapanin silmissä ilmestyi suuri tyytyväisyys, jonka Sofia katsoi tarpeelliseksi pitää kohtuuden rajoissa lisäämällä: "minä tulen mukaan". Arvoisa pariskunta astui nyt sisälle lisäämään vaatteita ylleen.
Samalla lailla kuvaili hän hämärästi mieleensä noita nyt silkillä ja sametilla peitettyjä Sofia Vasiljevnan olkapäitä, mimmoisina nämä olisivat todellisuudessa, mutta tämä mielle oli liian hirvittävä ja hän koetti päästä siitä. Sofia Vasiljevna mittasi häntä silmillään.
Ruhtinatar Sofia Vasiljevna kummasteli hänen mielipiteittensä oikeutta yritti puolustelemaan näytelmän tekijää, mutta samassa joko perääntyi tahi keksi jotakin keskiväliltä. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta näki ja kuuli aivan toista kuin sitä, mikä oli hänen edessään.
Päivän Sana
Muut Etsivät