Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Surkuttelen sinua, Aadolf, lausui neiti Skytte, sillä jos niin on, olet kait sinä alati hyvin apealla mielellä, semminkin kesällä, kun päivät päästään näet kukkia ja perhosia. Tosin kyllä, mutta hoivakseni ajattelen sitten muuta, esimerkiksi että kukka nauttii auringosta, kasteesta ja ilmasta, ja perho puolestaan kukasta, lainkaan surematta huomispäivästä.
Mies, joka istui aivan hänen lähellään, pani kätensä hänen olalleen. Minä kuulin nimenne ja tunnen taas kasvonpiirteenne, sanoi hän. Aadolf Skytte! huudahti Drake. Tekö täällä? Saakeli soikoon! Meillä on muukalainen mukanamme, lausui toinen luutnantti. Mitä on tapahtunut? jatkoi nuori Skytte. Pelkäänpä, että tämä kaikki on kuumehouretta... Olkaa rauhassa!
Sittenkun palvelija oli ilmoittanut Draken tulon, riensi talon isäntä, itse Pentti Skytte, avoimin sylin vierastansa vastaan portaille ja saattoi hänet syrjässä sijaitsevaan huoneeseen, oppineen valtakunnan-neuvoksen lukukammioon.
Jos mieluummin tahdotte olla yksin, niin saatte olla varma siitä, että minä tuntikausia tulen kiusaamaan teitä huilujuoksutuksillani. Minä suostun ehdotukseenne, vastasi Skytte, semminkin koska uskon meistä tulevan ystävykset. Hoo? Se olisi ilahduttavaa... Auttakaa siinä tapauksessa minua hauskuttamaan Ruys-vanhusta, joka tänä iltana on vallan houruna. Lienee syy ilmassa.
"Ellen pety, niin voimme käyttää tätä yötä hyväksemme sanoi Niilo Niilonpoika otettuansa maljastansa aika kulauksen Pentti Skytte antoi minulle tässä asiassa hyödyllisen viittauksen." "Pentti Skytten antaman viittauksen alla piilee epäilemättä joku petos" väitti Aake Berg. "En usko sitä. Hän on tätä nykyä silmittömästi suuttunut kuningattareen ja neuvoskuntaan.
Tie johti näitä kahta ratsumiestä pitkin vähäisen järven rantaa, jonka vastaiselta puolelta, kellastuneen koivikon takaa, kuulsi Signildsborgin herrastalon valkonen pääty; sen hovin omistaja oli valtakunnan-neuvos Pentin veli, vapaaherra Juhana Skytte.
Hän oli huomaavinaan menestyksen toivoa siinä katseessa, jonka neiti Skytte häneen loi tämän huomaavaisessa käytöksessä häntä kohtaan ja siitä innosta, jolla tämä kuunteli ja koetti selvittää niitä siveysopillisia ja muiden oppien arveluttavia väitteitä, joita Drake tuolloin tällöin rohkeni tuoda esiin, milloin laamanni Juhana ei ollut saapuvilla.
Takassa leimusi tuli, vaikka syksyinen ilta olikin erittäin lenseä. Valtakunnan-neuvos Skytte oli jo täyttänyt viisi vuosikymmentä, mutta oli vielä täysissä miehuutensa voimissa. Laiha olento sukkeline vaihtelevine liikkeineen, soikeat kasvot joilla välkkyi eloisa ilme, ja tuikeat silmät ilmaisivat vilkasta luontoa, häilyvää mieltä.
Hyväksyn, vastasi Drake, te olette ottanut ne minun sydämestäni. Hyvä on... Minä olen siis teidän ruumiineni sieluineni. Aadolf Skytte ojensi Drakelle kätensä. Drake puristi sitä, mutta ajatteli itsekseen: Nämä haaveilevat unelmat pian kyllä haihtuvat. Minä olen yksin hurjan roistojoukon keskellä, jonka olen koonnut ympärilleni, ja tarvitsen ystävän samasta yhteiskuntaluokastani.
Sittemmin nähtiin lukuisasti vieraita Sjövikin saleissa, ja näiden joukossa yhteiskunnallisen asemansa puolesta ylhäisimpiä, niinkuin herttua Aadolf Juhana, valtion tallimestari Banér ja valtakunnan-neuvos Pentti Skytte. Huomautettiin että useimmat noista vieraista olivat nykyisen hallituksen vihamiehiä; mutta kun Drake nähtävästi pysyi valtioseikoista erillään, ei siihen pantu mitään painoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät