Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"Rakas poikani", sanoi rouva Hjort, levittäen kätensä syleilläkseen Eugenia, "Dora on nyt viimeistä iltaa vanhassa kodissaan ... huomenna te teette ikuisen liiton keskenänne... Tahdon senvuoksi antaa sinulle siunaukseni ... ja ... antaa sinun oikein tuntea, että nyt ... että tästälähin pidän sinua omana poikanani."
HOOKON. Kiitos! Jumalan kiitos; nyt päivä koittaa. DAGFINN BONDE. Melkeinpä luulen niin. En koskaan ennen ole jaarlista niin pitänyt kuin nyt. Olkaa aina varoillanne, hyvä Dagfinn, , olkaa aina varoillanne. Antero Skjaldarbandilla on kankea niska, elkää antako kukistaa itseänne. Olkaa kiven kova Antero Skjaldarbandia vastaan, ja ottakaa muuten siunaukseni matkallenne.
Minä annan teille s s Vasta pysähdyttyään ja pitemmän aikaa voimia koottuaan hän sai sen sanan vihdoin itkien suustansa: siunaukseni. Sen sanottuaan pappa syleili Georgia ja sitten myöskin Helenaa, otti hänen ja Georgin käsistä ja yhdisti ne.
Mesembrius ei voinut sanoilla iloansa ilmoittaa; hän syleili tytärtänsä ja siirsi hänet, ilokyyneliä vuodattaen, sisäänastuvan Manlion syliin. "Ainoa siunaukseni sinulle!" lausui hän vapisevalla äänellä. "Oi isäni!" lausui suruisesti Sofronia. "
Kuulkaa minua ja täyttäkää käskyni, kiroukseni seuraa sitä, joka sen rikkoo, siunaukseni sen täyttäjää, ja muistakaa, isän kirous on raskas taakka, sen olen saanut jo silmilläni nähdä; se kukistaa kantajansa. Minä puhuttelen teitä urhoollisten miesten puolisoina ja lapsina, vapaan kansan naisina. Kuulkaa siis!
Hän veti Leenan puoleensa, painoi häntä rintaansa vastaan ja suuteli häntä. "Olkoon sitte siunaukseni teille suotu; mutta vatsani on tyhjä; naiset, tuokaa leipää pöydälle ja mitä muuta voitte matkaan saada." "Mutta sano, Risto, kuinka rohkenit huoneeseni tuommoista tarkoittaen tunkeutua?"
Jos minun kuninkaani vielä pysyy eilen lausumassaan armollisessa tahdossaan, niin pidän itseäni onnellisena, voidessani antaa siihen isällisen suostumukseni ja siunaukseni ja rukoilen nöyrimmästi saadakseni elämäni kohta lähenevään loppuun asti, yhdessä lasteni kanssa, olla teidän majesteettinne korkeaan suosioon ja armoon suljettuna. Olen alati j.n.e. Lauri Larsson, entinen valtiopäivämies.
Olkoon hän siis sinun, ja minä annan teille siunaukseni moninkertaisesti; ehkä äidin siunaukset saattavat johonkin määrään isän puuttuvan siunauksen korvata.» Kiitollisin sydämmin nuoret syleilivät äitiänsä, ja Mikki lupasi vielä puhua isänsä kanssa. »Mutta», sanoi hän, »jos isäni tekee niin taikka näin, tahdon kumminkin tänä iltana mennä pappilaan kuulutusta ottamaan.»
Ja sitten äiti kysyi niitä paikkoja, joista hän kaikkein enimmän iloitsee: "oi Kristus, minä olen Sinun syntisi, Sinun kirouksesi, Sinun Jumalan vihasi, Sinun helvettisi; ja päinvastoin, Sinä olet minun vanhurskauteni, minun siunaukseni, minun elämäni, minun Jumalan armoni, minun taivaani."
»Olen iloinen että kaikki on nyt ohitse», sanoi vanha keventyneellä äänellä. »Vain yksi lisäys tuohon perintöönne ... minun siunaukseni!» Hänen kasvoilleen levisi sama suuri lempeys, joka oli niillä vuosikausia asunut. Ja se vallotti ne kokonaan hän katseli hellä loiste silmissään kauvan poikiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät