Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sitäpaitsi me olimme kumpikin vielä aivan liian nuoret sellaisia edes ajattelemaan. Siitä on kauan? Parikymmentä pitkää vuotta. Paljon on tapahtunut niiden kuluessa sekä sisälläni että ulkopuolellani. Etkä vieläkään ole voinut häntä unohtaa? En. Hän oli ensimmäinen rakkauteni. Ja sinä hänen? Niin. Minä viettelin hänet, kuten sanotaan. Ja tuoko nyt painaa omaatuntoasi?
Mutta siellä ei ollut mitään nähtävänä, ei ketään, joka olisi voinut ilmoittaa, kenen se kuiskaus oli, joka herätessäni niin suloisesti kaikui sydämessäni! Sillä minä olen varma, että se oli joku ääni, joku sydän ja joku henki, joka puhui minulle; niin selkeitä, ulkoa-päin tulevia ja kuitenkin niin sulamielisiä, sisälläni kuuluvia ne sanat olivat, jotka minä kuulin.
Minä tiesin, että se oli teidän äitinne kuva; minä tunsin jonkin äänen sisälläni sanovan, että minä seisoin äidin ja tyttären välillä, vaikka minä niin, sen vakuutan teille, Helena Nikolajevna en nähnyt, että te olitte huoneessa. Ehkä te olette spiritisti, sanoi rautalankanainen erittäin kiihkeästi kiintyen siihen ajatukseen; uskotteko ehkä pöydän tanssia ja henkien näkemistä?
Pitäen sitä nenäni edessä ja takoen vihaisesti nyrkillään sen kylkeen äyhkyi päällikkö: »Mitäs tämä? Itsekö, roisto, olet sitä tehnyt, kun lehmät ovat Savonlinnassa?» Niin hurjasti kuin minun sisälläni kiehuikin, onnistuin minä yhä edelleenkin pysymään näköjään rauhallisena sekä aloin selittää: »Mutta maistakaahan sitä piimää, niin huomaatte, että se on jo monen viikon vanhaa.
Ainakin lähti seurakunta kirkosta entistä vakaisempana, useiden kasvoista loisti jotakin jaloa, joko tyytymystä taikka toivoa. Minäkin muistan kuinka tunsin sisälläni lujempaa tahtoa sekä voimaa parempaan. "Siinä miehessä on, Jumalan kiitos, kuulemista", lausuivat vanhukset. "Ja hänen kasvonsa loistivat kuin taivaallinen aurinko!" liioittelivat jotkut naiset.
Katsokaas, nämä kiusaavat ajatukset ovat musertaneet minun taiteeni jo kauan ennen, kuin ne näkymättömät voimat, jotka nyt tekevät hävitystyötänsä minun sisälläni, ovat päässeet tarkoituksensa perille.
Anteeksi, hän sanoi, että näin myöhään illalla vaivasin teitä. Sanokaa pikemmin keski-yöllä, hymyili rouva Sorvi, osoittaen kelloa peilipiirongin päällä. Kohta kummitukset esiintyvät. Voi olla, virkkoi Antti, tuijottaen yhä tiukasti silmiin häntä. Mutta asia, josta tahdoin puhua teille, oli siksi tärkeä, etten todellakaan olisi voinut pitää sitä sisälläni edes yhtä yötä enää.
Päivän Sana
Muut Etsivät