Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Pääni ja järkeni esim. kieltävät persoonallisen Jumalan, samalla kuin tunteeni ja sydämeni vaativat Häneen uskomaan. Epäiletkö myös omaa sisäistä havaintoasi? En, yhtä vähän kuin ulkonaista. Eihän kukaan voi epäillä sitä, sillä olisihan se samaa kuin epäillä omaa olemassa-oloaan. Ja kuitenkin voi sekin erehtyä. Mutta hyvä niinkin!
Alussa kirkko ylläpiti sisäistä yhteyttä Jeesuksen ja yleensä salaisen maailman kanssa, mutta vuosisatojen vieriessä yhteys on tullut yhä höllemmäksi, joten tänä päivänä luultavasti vain harvat yksilöt kristikunnassa ovat Jeesuksen omia personallisia opetuslapsia ja tuskinpa nekään kirkonpiirin sisäpuolella.
Hänessä toisin sanoen alkavat vaikuttaa n.k. astraliset aistit eli voimat, tunne-ruumis alkaa herätä, ja ihminen ymmärtää, että elämä onkin sisäistä laatua. Hänen elämänsä on subjektivistä, itsekohtaista. Se ei ole objektivistä, se ei ole hänen ulkopuolellaan vaan hänen sisällään.
Molemmin puolin salia on koveroita ottomaaneille ja lepovuoteille. Yläpuolella erästä sisäistä ovipaikkaa on balkongi, josta taittiin mennä naisten huoneisin. Vaatevarjostimet ovat vielä aloillaan, joiden välitse haaremin mustasilmäiset kaunottaret kenenkään näkemättä taisivat tirkistellä viliseviin saleihin heidän allansa.
Tuntui omituiselta, mutta samalla lohdulliselta, että tuolla pään päällä oli toinenkin elävä olento, joka hautoi yksinäisiä ajatuksia aivan niinkuin hän itse hautoi. Päivä kului päivän perään Uutelan tietämättä oliko hän elävä vai kuollut. Hän eli yksinäisen ihmisen sisäistä elämää.
Hän olisi päässyt sisään asti kenenkään huomaamatta, ellei portti olisi narahtanut ja äiti samassa vastaan rientänyt. »Miten onnelliset vanhempanne silloin mahtoivat olla!» Eevi loi suuret sinisilmänsä pastoriin, ja heidän katseensa kohtasivat toisensa ensi kertaa osottaen sisäistä ymmärtämistä. »Minä käsitän heitä», jatkoi Eevi hetkisen kuluttua, »ja käsitän teitäkin.
Nyt sensijaan hänen filosofiansa meidän silmissämme on täynnä elämää ja sisäistä jännitystä; ja sen kautta, että se viime vaiheessaan on oleellisesti sama kuin nykypäiväinen, voimme päästä elävään suhteeseen myös sen aikaisempien kerrostumain kanssa.
Kaikki, taikka ei mitään!» Tyttö oli vaiti, taistellen sisäistä liikutustaan vastaan. »Saanko minäkin sanoa sinulle jotain?» kysyi hän hiljaa. »Sanovaan!» »Omistaa minut kokonaan...?» Hän pysähtyi empien, mutta jatkoi sitte kalpein huulin: »Tänään omistaa ja huomenna lähteä ja ehkä sitte joskus muistella, että olet kerran minutkin omistanut?»
TUURE. Vai niin viisikymmentä. SIIRI. Kuinka niin? TUURE. Sillä sinä hoidat »sisäistä taloutta» tavalla, joka tekisi sinun nimesi kuolemattomaksi. Tässä on kirje kasöörille. SIIRI. Anna tänne. Se on asioimiskirje. SIIRI. Naisen käsialalla? TUURE. Niin, olkoon sitten nais-asioimiskirje. SIIRI. Mutta kuoren nurkassa oli »yksityinen». No, silloin se on yksityinen nais-asioimiskirje.
Kreivitär, pitkä, komea ja aina sekä maalla että kaupungissa hienosti puettu, oli aina yhtäläinen »grande dame du monde», suurmaailman nainen, arvokas olematta silti jäykkä, ystävällinen ilmaisematta kuitenkaan minkäänlaisia alentuvaisuuden merkkejä, hyvä, iloluontoinen ja sydämellinen ja osoittaen käytöksessään sellaista yksinkertaisuutta, joka ilmaisi sisäistä aateluutta ja kehoitti jokaista lähestymään häntä, mutta ei silti julkeuteen eikä nenäkkäisyyteen luiskahtamaan; hänen seurassaan tunsi jokainen joka hetki, että siinä oli nainen, jolla oli maailman taitoa ja jota lähestytään vain arvonantavalla kunnioituksella.
Päivän Sana
Muut Etsivät