Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Pedon? naurahti Johannes väkinäisesti. Karhun vai suden? Se oli puoleksi eläin, puoleksi ihminen. Sillä oli naisen pää ja kaula, mutta linnun siivet ja alaruumis. Niinkuin harpyialla? pisti Johannes piloillaan. Jotakin sinnepäin, jatkoi rouva Rabbing vakavasti. Se tapahtui marmorilinnassa meren rannalla.
Laiva ankkuroittiin rantaan, me astuimme maalle, heti vastassa oli kaksi lääkäriä, jotka tarkastivat joka ainoan miehen ja kessä hiukankin näkyi kuumetaudin oireita erotettiin joukosta ja vietiin heti sinne saapuneilla sairasvaunuilla lasarettiin. Sen jälestä lähdimme marssimaan kaupungin läpi, sinnepäin mihinkä oli pataljonallemme majatalo määrätty.
Eikö hänen olisi nytkin laulettava värssyn loppu sillä tavalla kuin tulisimmat punaiset lauloivat kärsimänsä verilöylyn ja armottoman nälkävankeuden jälkeen: Suomi on nyt täynnänsä valko-rosvoja? Eipä ... tällä kertaa... Aamulla varhain hän tallusteli sinnepäin, missä liikemies Suomenvaara sanoi huvilansa olevan.
Silloin Johannes, päästämättä pihtiä ja vasaraa käsistään ja kengitysasentoaan muuttamatta vilkasi sinnepäin. Hänen kasvoissaan kävi riemullinen hämmästys. Katos, katos, sanoi hän.
Pappilassa seisoi pappi täydessä kirkkopuvussa tulevaa jumalanpalvelusta varten avonaisen, puutarhaan päin antavan, ikkunan ääressä. Hän oli syviin ajatuksiin vaipuneena ja katsoi suoraan eteenpäin. Silloin hän vilahdukselta näki ihmisen, joka hiipi puutarhan aitaa pitkin sinnepäin, missä ovi oli.
Vieraita oli jo paljon kokoontunut tupaan; he seisoivat eri joukoissa puhelemassa. Talon kolme poikaa olivat kukin ryhmässään, vaan Matti-isäntä seisoi keskellä lattiaa vieraita vastaan ottamassa. Kun Anna Leenan isäntä suurissa saappaissaan astui porstuaan, kääntyivät kaikkein silmät sinnepäin.
Exaudi me, Domine, porrigo manus meas coram facie tua! Libera me a miseris, etenim dixisti: prosternam inimicos tuos calcandos pedibus tuis. Kuka antaa minulle vapauden, vapauden ja kymmenen vuotta elääkseni ja nähdäkseni sen, mitä olen tehnyt? Minä! vastasi synkkä ääni huoneen perältä. Tuon äänen kuullessaan kääntyivät Messenius ja hänen vaimonsa kauhistuneina sinnepäin, mistä se tuli.
Ainoastaan tavattoman epäluuloinen henkilö olisi voinut hetkeksi kääntyä sinnepäin, luullen sen takaa löytävänsä kätköpaikan.
Arvaat. Samassa piti joutua tyynyä viemään ja kohta joutui Anna Liisakin. Viivytteleminen ei olisi ollut terveellistä kumpaisellekaan. Pettyneinä kurkistelivat vieraat tuvan ikkunasta lähteviä. Malinen ei katsahtanut kertaakaan sinnepäin, hän oli niin tietämätön, kuin ei olisi ollut mitään.
"Ellemme olisi kirkossa, saisit selkääsi," kuiskasi hän Thorbjörn'in korvaan ja puristi hänen kättänsä niin, että kinervöitsi kantapäähän asti. Hän muisti Synnöveä ja katsahti sinnepäin. Tämä oli vielä paikallaan, mutta tuijotteli niin kummastuneena, että Thorbjörn rupesi aavistamaan, jotta se, minkä hän oli tehnyt, mahtoi olla varsin päin seinäistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät