Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Elina tunsi noista sanoista piston rinnassansa, mutta hän kysyi näennäisesti rauhallisena: »Mitenkäs käy työsi täällä, kun viivyt poissa?» »Se saa olla sinänsä, kunnes palaan. Ehkäpä palaan piankin, kenties en pitkäänkään aikaan, tai ehkä en koskaan. Kukapa sen tietää. Minä en huoli pettää sinua.» He tunsivat molemmat olevansa ikäänkuin rajalla, josta jokin uusi ja tuntematon tie alkoi.
Yksinään, mieli täynnä muistoja, joita tämä paikka herättää, kirjottaa Peter Adelsvärd sitten muistelmana nuoruutensa päiviltä kertomuksen "Venetsian yö" eli "Laguunien pikku Maria", mikä alkuaan oli sen nimenä. Ennen kuolemaansa oli Drachmann kuitenkin aikonut julkaista sinänsä tämän pikku kertomuksen, joka on viimeinen tuote hänen kynästään, lopetettu Göteborgissa helmikuussa 1907.
Nouti kohta sen tehtyään kotipuolestaan rouvan ja sen mukana kuului saaneen lisärahoja, joilla rupesi maataan rakentamaan. Mutta rouva kuoli jo muutaman vuoden kuluttua rintatautiin ... kuoleehan sitä semmoisen karilaan käsiin, mustaverisen, ison ja äkäisen... Niin, no, ehkä ne puheet saavat olla sinänsä, sanoi esimies miedolla huomautuksella sille lautamiehelle, joka näitä kertoi.
Rejer istuutui hetkisen ja puisteli kahvikuppia saadakseen viimeisen sokerin suuhunsa; hän näki hengessään hauskan joulun, vaan vastasi huolettomasti pannessaan kupin pöydälle: "Vai niin, olkoon sitten sinänsä! Paljon kiitoksia kahvista!" Hän nousi taas lähteäkseen. "Ei, kuuleppas nyt, ystäväni! me sovimme kyllä, luullakseni!
Sekin sairas, jonka luona hän äsken kävi, sairasti isoa-rokkoa ja arvaahan sen mitenkä myrkyllistä ilma on sellaisessa pienessä hökkelissä, jossa sairas viikkokausia tulee makaamaan. En häntä olisikaan laskenut sinne sinänsä, mutta vasta jälestäpäin sain kuulla että hän oli käynyt siellä.
Me olemme niin luotuja, ettei mikään meitä tyydytä, ettei meistä millään näytä olevan itsessään omaa tarkotustansa, ettei mikään näytä olevan olemassa sinänsä, ilman salattua päämäärää.
Se taiteilija, joka nauttii naisen kauneudesta ja sulosta kuin pyhästä näystä on suurempi sitä miestä, joka ottaa naisen ruumiin saaliikseen. Taiteessa ei, niin sanoaksemme, merkitse naisen ruumis. Sehän on luontoa. Mutta taide ei voi eikä saa kuvata luontoa sinänsä sitä vain heijastaa. Uudenaikaista Marian-palvelusta voi kuvitella taiteessa. Keskiajan syvällisyys ja itsensäkieltämys loi madonnan.
Ei, ei kaupoista, vaan seitsemänkymmenenviiden-vuoden kontrahdista. Ei mistään niistä. Niin, niin, niin syökää anteeksi, minä tässä olen erehdyksissä. Te puhuittekin vain niistä Limperin hevosista. Niin juuri ja siitä Harmista enimmästi, sanoi Matti. Ole vaiti, Harmi on hyvä hevonen tuumasi Pekka iskien Matille silmää. Matti lähti liikkeelle ja tuumaili: Se sinänsä ja sopu entisellään.
"Tuo oli vaan taiteen viehätys," tokas André, "se oli uskontoa, puettuna runollisuuden muotohon. Mutt' uskonto sinänsä ja pelkästään, kuinka taivahan nimessä voi se tulla joko tai." "Sen lapsuudessas kumminkin kyllin kyllä näit." André seisahti. "Näinkö minä sen? missä sitten? "Isäs luona." "Tuost' uskonnosta minä olen unhoittanut ihan kaikki, paitse ainoan sen, että minä inhoksuin sitä.
Minun ei luonnollisista syistä sovellu virkkaa sanaakaan asiasta, ei tähän eikä toiseen suuntaan, vaikka kirkon nykyinen paikka minun tunteelleni oli hyvin vieras. Minähän olin mielikuvitukseni avulla tehnyt vallan toisen kuvan Golgatasta ja haudasta, joka "oli kallioon hakattu"; mutta olkoon se sinänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät