Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Johannes oli vaiti, ja isäntä pyytämisensä innossa nykäsi häntä ja kuiskasi: "Puhu sinäkin hänelle, sinua hän mieluummin tottelee ja lähtee mukaan". "Minusta nähden", sanoi Johannes ääneensä, "sisaresi tekee oikein, kun ei tahdo näin keskellä viikkoa kyliä käydä.
Toinen ihminen rikastuu silmin nähden; hänelle pienimmätkin seikat myöntävät; toinenkin ponnistelee, mutta köyhtyy sittenkin, sillä kaikki käy hänelle vastavirtaa ja vahingoksi. Toisin sinäkin teet, joko köyhdyt eli rikastut." "Jos se on onneni tien pää..." "Mutta jos ei olekaan. Sinun sijassasi olisin minä pysynyt kauniisti kotona, kauppiaan toimi on rauhatonta ja vaivanalaista."
Sentähden toivon, lapsukaiseni, että Sinäkin, tarkkatuntoisuudellasi, hyvällä päätös-voimallasi, ja jalolla luonteellasi teet mitä arvosi vaatii. Vielä toinenkin seikka on tässä huomattava; herra Sydney on varmaankin kunniata-ansaitseva, rehellinen mies, hänellä on siis myöskin oikeuksia.
Nyrkin kokoinen para, vaan osaapas juoksuttaa», myönsi Jussikin, puisteli housujaan mullasta ja kehotti Anttiakin siisteyteen: »Puistele sinäkin multaa housuistasi!» Lepohetken perästä alkoi uusi ajo. Poika selitti porsasta katsellen: »Se tonkii nyt tuossa multaa kärsällään.»
Sua eikö liikuta henkes, ei mainees, ei maine maas? Maria! Sa tiedät, että sua yksin ma rakastan, vuoks lempeni nyt sinut hylkään, käyn kaukaiseen sotahan. Mitä mulleko jää, Maria? Pyhä lempeni mulle jää, jää mulle mun onneni muistot ja puhdas tuntoni tää. Olet kallis sa mulle, Maria, mut kalliimpi kuin sinäkin, on mulle mun kilpeni kirkas, vala viimeisen ritarin. KUNNIA H
Ehkä sinäkin pelkäät, koska kuulen koko ajan: sjoh, sjoh, sjoh... Ja minä käyn ja kierrän oikealle, missä häämöttää niemen ranta, sinun kääntäessä päätäni vasemmalle, joten tulen kulkeneeksi sinne minne tahdot: suoraan pimeälle ulapalle. Nyt alan juosta, keveämpi ollakseni.
»Se... Jos se olisi nytkin osunut paikalle ja me olisimme vain sanoneet, että puhuppas sinäkin, Koljonen, niin tuomari itse olisi saanut sakkoa housuihinsa, kun se poika olisi asian mallannut oikein päin.» »Tuomari se olisi saanut!» myönsi Antti, niisti nenänsä ja valitti: »Tuo nenäkin on tukossa!»
»Lukkarin matamin luo, eikä sinun enää koskaan tarvitse mennä Renkalaan», vastasi Arvo. »Katsos», lisäsi hän, »minä olen yhtä märkä kuin sinäkin, juoskaammepas nyt tule ottamaan kiinni!» Arvo lähti juoksemaan ja Iiri perässä. Tämä leikillinen todenteko oli niin virkistävää Iirin mielelle, että hän aivan selkeni kummallisesta horrostilastaan.
Joskus harvoin, kun tilaisuus vaatii puhumaan, haasta sinäkin, mutta älä mitä hyvänsä, ei tappeluista eikä kilpa-ajoista, ei painijoista, ei syömingistä eikä juomingista ja muusta mitä kaikkialla kuulee, kaikkein vähimmin ihmisiä moittien tai kiittäen tai toisiinsa vertaillen.
Nytpä oli sekä asiaa että aikaa, ja aivan innostuneena hän kirjoitti: »Paras ystävä Iida! Minä olen nyt niin iloinen, niin iloinen, kun rupean tätä sinulle kirjoittamaan, että et usko, ja varmaan tulet sinäkin iloiseksi, kunhan saat kuulla, mitä minulla on kerrottavaa. Minä olin nyt enolassa voinvalmistusta oppimassa, ja siellä oli niin hauska että ei milloinkaan ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät