United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis minä sanon hänelle niin, sanoi hän ja meni huoneesta. Onko nähty mokomata? sanoi Maria Pavlovna. Rakastunut, ihan rakastunut. Kyllä en olisi voinut aavistaa, että Vladimir Simonson rakastuu tuommoisella kaikkein tyhmimmällä ja poikamaisimmalla tavalla. Merkillistä! Ja suoraan sanoen: myöskin surkeata, päätti hän ja huokasi. Entäs Katja?
Olen iloinen että hän on löytänyt sellaisen suojelijan kuin te... No juuri sitä minun pitikin vaan saada tietää, jatkoi Simonson. Minä halusin tietää, kun rakastan häntä ja tahdon hänen hyväänsä, pidättekö tekin, että minun avioliittoni hänen kanssaan olisi hänelle hyväksi? No, arvatenkin, sanoi Nehljudof päättävästi.
Simonson pyysi minun suostumustani tai neuvoani. Minä sanoin, että kaikki riippuu teistä, että teidän on itsenne päätettävä. Voi, mitä tuo nyt on? Mitä varten? sanoi Katjusha ja katsahti Nehljudofiin tuolla omituisella vähän vinolla katseellaan, joka oli aina hyvin voimakkaasti vaikuttanut Nehljudofiin.
Mitä puhuttavaa sitten on minun kanssani? sanoi Nehljudof. Hänelle on tarpeen, että tekin myönnätte niin olevan. Kuinka ininä voisin myöntää, ettei minun pidä tehdä sitä, niitä pidän velvollisuutenani. Ainoa minkä voin sanoa, on, että minä en ole vapaa, mutta hän on vapaa. Simonson oli hetken aikaa vaiti miettien jotakin. Hyvä, sen minä sitten sanonkin hänelle.
Melkein, sanoi Simonson katsoen Maslovaan jonkinlaisella erinomaisella katseella, joka kummastutti Nehljudofia. No sitten minä haen sen, ja tuon turkit kuivumaan. Meikäläiset ovat kaikki täällä, sanoi hän Nehljudofille, mennen peremmäs ja osoittaen läheisempään oveen. Nehljudof avasi oven ja tuli pienenlaiseen koppiin, jota vähäinen matalalla lavitsalla seisova metallilamppu heikosti valaisi.
Nyt hän kantaa itse tyttöä, ja heidän kanssaan kulkee Katja ja Simonson, ja minun sijastani Vera. Kryiltsof sanoi jotain, jota ei saattanut kuulla, osoittaen Maria Pavlovnaan, ja rypistäen silmiänsä, nähtävästi pidättäen yskää, pudisti päätänsä. Nehljudof lähensi päänsä kuullakseen. Silloin Kryiltsof selvitti suunsa vaatteen alta ja kuiskasi: Nyt on paljon parempi. Kunhan ei vaan vilustuisi.
Kaikki tarkoittaa vaan hänen parastaan, minä tahdon vaan, että tuo kärsinyt sielu saisi levähtää, sanoi Simonson katsoen Nehljudofiin semmoisella lapsellisella hellyydellä, jommoista ei olisi mitenkään odottanut noin synkännäköiseltä mieheltä. Simonson nousi seisaalleen, otti Nehljudofia kädestä, lähensi kasvonsa häntä kohden, hymähti ujosti ja suuteli häntä.
Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja tämä vaikutus syntyi siitä, että Simonson kiintyi Maslovaan. Kaikki ihmiset elävät ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten ajatusten ohjaamina.
Sen parempi, sanoi Maria Pavlovna, ja lapsen tavoin keikauttaen ruumistansa puolelta toiselle, päästäkseen näin ylemmäksi lavitsalle, valmistui kuuntelemaan ja kiinnitti kauniit lampaan silmänsä kauas etäisyyteen. Asiani olisi nyt se, toisti Simonson, että tietäen teidän suhteenne Katarina Mihailovnaan minä katson olevani velvollinen ilmoittamaan teille oman suhteeni häneen.