Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Me emme odota, vielä vähemmin vaadimme mitään kiitoksia ponnistuksistamme tuona vaikeana viikkona; vaadimme ainoastaan, ettei meitä syyttä koetettaisi halventaa yleisön silmissä.
Samoin kuin he ulkonäöltänsä olivat yhoennäköiset, niinpä he tavallisen katselijan silmissä luonteensa ja hengenlahjojensakin puolesta olivat ihan samallaiset.
Slaavi kääntyy silmissä vielä unelmoiva samettitummuus. Oi, miten Elma rakastaa tuota surullista samettitummuutta. Hän tahtoisi hiipiä niitä lähelle ja unelmoida loppumattomista tulevaisuusihanteista, kuin aromaan rajattomuudesta. – Mitä te mietitte, – sanoo Elma hiljaa. – Kapinaa. Elma hiipi vaistomaisesti nuoren slaavin luo. – Mutta jos ei se onnistu, niin teidät vangitaan –
Vaikka kasvojen piirteet olivat syväryppyiset, posket laihat, silmät kuopillaan, ilmaisi kuitenkin miehen katse veitikkamaisuutta ja leikillisyyttä, joka soveltui nuoren retkeilijän omaan mielenlaatuun. Mutta näissä samoissa syväkuoppaisissa silmissä, joita paksut, mustat kulmakarvat varjostivat, oli myös jotakin käskevää ja tylyä.
Ennenkuin lähdemme seuraamaan Cook'ia etemmäksi hänen matkoilleen on meidän mainittava niistä huomioista, joita hän teki Tahitin saaren ja sen asukasten suhteen. Tahitin on luonto varustanut mitä runsaimmilla lahjoillaan. Ilma on siellä aina mieto, taivas kirkas ja koko luonto niin viehättävä että saari näytti todellakin pieneltä paratiisilta matkan vaivoista väsyneiden purjehtijaimme silmissä.
Ja hyvästiä jättäessään, kun hänen täytyi lähteä edellä Bathiin valmistuksia varten, hän äkkiä unhotti hienoutuneen englantinsa ja kävi kiinni alkuperäiseen Devonshiren murteesensa. Vedet silmissä hän lausui minulle sydämmelliset jäähyväiset toivottaen minulle siunausta ja kaikkea hyvää.
Ja kuitenkin hän tiesi varmaan, että heidän ja hänen välillä on suuri, voimakas yhdysside, nimittäin se, että he olivat sen saman maalaisen luonnon lapsia, jota ainoata hänkin sydämmessään rakasti. Pohjalla oli jokin suuri yhdysside, mutta silmissä ja kielellä oli vaan väärinkäsitystä, eikä mikään puheenaine tuntunut koskaan olevan se oikea. Mutta nyt hänellä oli kuin olikin oikea puheenaine.
Minä pyydän itselleni ainoastaan Isonsuon ja kauramaan sen rannalta ja sen pienen metsäpalstan, mikä kuuluu samaan aitaukseen ja mahdollisesti rakennuspuut talon metsästä.» »Vai niin sinä olet ajatellut!» virkahti vanhempi veli pirteä välke silmissä. »Siitä tulee mainio pala, eikä siinä ole savikaan kaukana. Mutta kyllä se on monen hien takana minä olen sitä katsellut. Hm, hirret!
Kertomus oli surullinen, kuulijoiden silmissä näkyi säälistä heltyneiden tunteiden pusertama, kirkas kyynel. Tässä seurueessa oli Markkulan Juuse ja Kaarlon sisar, Ojalan Heta; ennenmainittujen mukana. Nämät kaksi viimeksi mainittua olivat kihloissa ja sen johdosta tulleet tervehtimään Kaarloa ja hänen puolisotaan.
Keskitalo luuli tukehtuvansa, muut katsahtivat hämmästyneinä toisiinsa, Riitan silmissä välähti salaperäisesti ja nuori emäntä karahti verentipahtavan punaiseksi. Uutela huomasi ainoastaan viimemainitun. »Mitäs siinä nyt punastelet», myhäili hän yhä tyytyväisempänä. »Tottahan pulska emäntä on talolle kunniaksi.» Hän katsahti nauraen Riittaan. »Savolaisenkin mielestä vai kuinka?»
Päivän Sana
Muut Etsivät