Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hänen sijassaan minä olisin ennemmin ampunut itseni kuin elävältä antautunut. Hän on koettanut tehdä niin, selitti Soisalo harvakseen, mutta hänet on estetty siitä. Miesparka! sanon minäkin. Mutta vielä enemmän kuin häntä itseään säälin minä hänen perhettään. Niin, se on totta, myönsi Antti. Perheen olin minä aivan unohtanut.
Hänen sijassaan oli "sähtörinä" heikko nuorukainen, joka oli käynyt tätä samaa koulua "viisitoista termiiliä" ennenkuin tähän arvoon oli kohonnut. Eikä se opettaja huonompia ollut sekään. Siunaan minä aina hänen muistoansa. Kalvama tauti kuuluu hänen sittemmin vieneen läpi viimeisen "äksaamelin" ikuisuuden korkia-opistoon.
Mitä oli hänen tehtävä? Hän turvautui siihen ainoaan keinoon, mikä hänellä enää oli tarjona, mutta johon harva tyttö hänen sijassaan olisi turvautunut: hän juoksi odottavan Bogatirin luo, pisti hyvin varovaisesti vasemman jalkansa jalustimeen ja istui, tiesi mitenkä, tuota pikaa satulassa. Nähtävästi hän ei ensi kertaa hevosen selässä istunut.
Ja sitten tuli paljon samanlaista, mitä Heikki ei ymmärtänyt. Antti olisi hänen sijassaan vain pyyhkäissyt sormellaan pitkin tuota sivua ja parilla yleisellä sanalla päässyt koko vaikeudesta. Mutta Heikki ei voinut täällä maalla niinkuin Helsingissä. Kaikki ne paikat, jotka siellä olivat herättäneet suurinta innon hurmausta, joutuivat täällä kuivan järjen kohteiksi.
Pirttiin tullessaan jo sylkäsi Maija kolmasti sen kirveen pohjaan ja vei sen lieteen, jossa hiilloksen päällä pyöritteli sitä siksi, että se lämpeni haaleanlämpimäksi. Sitten hän juoksun hypäkässä kiirehti kamariin, jossa isäntä sängyssään vielä entisessä sijassaan vatsallaan maata lötkötti. Ovessa tullessaan Maija jo alkoi hieman hätiköiden puhella;
Tiedätkö, että se tyhmä Otho rakastaa häntä aivan mielettömästi... Nyt hän kulkee huokailemassa Espanjan kallioilla ja kuuluu kokonaan muuttuneen entisestään: hän on aivan unohtanut oman itsensä eikä enää tarvitse kuin kolme tuntia hiustensa kampaamiseen. Kuka sitä olisi uskonut Othosta?" "Minä ymmärrän hänet," virkkoi Vinitius, "mutta hänen sijassaan olisin menetellyt toisin." "No kuinka?"
Henrikin leikkisiin aamutervehdyksiin hänellä ei ollut pienintäkään myhähdystä, vaan läksi hän pois välttämättömimmät palvelukset suoritettuansa. Seuraavina päivinä Henrik kummakseen näki hänen silmänsä ihan turvonneiksi itkusta, ja jonkun päivän kuluttua häntä ei enää ilmestynyt ollenkaan huonetta siivoomaan, vaan oli hänen sijassaan toinen, jota Henrik ei ollut ennen nähnytkään.
En toden totta tahtoisi olla heidän sijassaan. Tuolla tavalla saadusta virasta kannettu palkka eikö se ole suoraan toisen oman anastamista, eikö se ole kansan varojen itselleen kavaltamista? En ymmärrä, kuinka voisin asua huoneissa, joiden komea sisustus on sellaisilla synnin ja häpeän rahoilla ostettua.
Mutta nyt, kun yhdestoista vuosi oli kulumassa, tapahtui seikka, joka sai löytölapsen elämän-aluksen, mitä tähän saakka hiljaista myötätuulta oli uinut rauhallisessa lahdelmassa, ulos myrskyisemmille ja avarammille aloille. Eräänä päivänä tuli Jussi, Mattilan isäntä, Varpusten luo Peltolaan ja pyysi, että Lauri hänen sijassaan lähtisi Raasilaan hollin tekoon.
Juuri niin kuin hän oli siksi tullut, niin hekin tahtoivat tulla. Ei niinkuin muut, sillä keitä muita voisikaan suuruudessa hänen rinnalleen asettaa! Mitä olivat kaikki maailman Napoleonit häneen verraten! Kuinka suurta, kuinka jumalallista mahtaisi olla seisoa tuossa nyt hänen sijassaan kaikkien ihastuksen ja jännitetyn huomion kohteena! Eläköön, tuhatkertaisesti eläköön Snellman!
Päivän Sana
Muut Etsivät