Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kun sitten siipien räpytystä kuului akkunan ulkopuolelta, hän lausui itsekseen: "Taivaan linnut ovat sentään hyvin onnellisia! Laaja avaruus on heille avoinna. Jospa se niin olisi minunkin sydämmelleni, voi! kuinka se rientäisi hänen luokseen!" Hänen toverinsa ei vastannut.
Niinkuin hurmaavan isot parvet lintuja nähdään, Kurjet ja hanhet ja myös kenot joutsenet, ilmojen halki Lentävän suunnalleen kukin siipien kuntoa koittain, Tai aleten jyminällä, mi tannertakin tärisyttää, Niin monet laumat heit' ulos laskivat laivat ja teltat Tulvimahan nyt Skamandron kentälle, vaan kamalasti Liikkeen aikana maa tömis miesten ja ratsujen alla.
Ihmeellistä kyllä kulkevat meillä tällaisen sinisukka-elämänkäsityksen lumoissa, eivät vain hienosteleva, taideharrastelua muoteileva naismaailma ja kaunosielujen sirosteleva, kaihoileva parvi, vaan astelevat siinä mukana vakaisina »miehet partasuu-urohotkin». Miehet, joiden jäyhien aivojen ja koleiden rintojen odottaisi vasta jossain Edda- tai Nibelunglaulujen jylhissä ja teräksenkalskavissa jäämaailmoissa löytävän jotain, joka voisi antaa heille aavistuksen runottarien siipien suhinasta nämä osoittautuvatkin kauneuden maailmoissa liikkuessaan peräti kesyiksi ja vaatimattomiksi.
Ja rakkain mulle on valkeus ja tunteen ja aattehen vapaus niin, niille ma uhrini kannan. Täss' istuin ma yksin ja kuuntelin ja sieluni silmällä katselin, oi, katselin monta vuotta! Nyt korviini siipien suhina käy ja vaikka ei kaikille kotkat näy, ma tiedän, en vartonut suotta.
Julien nukkui heti, mutta Jeanne, jota outo matka vaivasi, ei saanut silmiään ummistetuiksi. Siipien yksitoikkoinen läiske uuvutti häntä ja hän katseli niitä lukemattomia tähtiä, jotka hänen yllään tuikahtelivat terävän kirkkaalla, mutta ikäänkuin kostealla valollaan etelän puhtaansinisellä taivaalla. Aamupuoleen hän kuitenkin nukahti.
Korppikotkan tavoin liiteli yksinäisyys hänen päänsä yllä, yhä ahtaammiksi kävivät sen kierrokset, hän tunsi jo sen siipien leyhyttelevän lamauttavaa kylmyyttä hänen kasvoilleen. Kummallista! Olihan hän ollut yksin ikänsä kaiken eikä toivonut mitään parempaa! Mistä äkkiä tämä palava halu liittyä johonkin ihmiseen, nyt, kun kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan?
Hänen sydämessään heräsi äidillinen tunne: Lygia ei ollut hänen mielestään ainoastaan kaunis kuin uni, vaan myöskin sanomattoman rakas. Hän vei huulensa hänen tummille hiuksilleen ja rupesi suutelemaan niitä. Mutta Lygia vain nukkui rauhallisesti kuin kotonaan Pomponia Graecinan siipien suojassa.
Sinä, maa, voisit myöskin kertoa kuinka paljon olet vastoin tahtoasi itseesi imenyt verta, minkä orjaruoska kansasta pusersi mutta levollisena makaat sinä ääneti. Maatkos siis levollisena ja ravitkos meitä vielä, kunnes jälleen saat nähdä iloisia päiviä; sillä tulevat päivät tuovat kyllä sinulle riemua ja iloa! Sinä armas isänmaani, olet jo lähes 200 vuotta ollut vahvan kotkan siipien suojassa.
Ja suurella vaivalla, siipien yhä väristessä ja toisinaan auttaessa ei lentoon, vaan ainoastaan tekemään surisevia kuperkeikkoja oli juuri päässyt sen kirjotetun paikan ylitse, kuin hyvänhajuinen, hieno nenäliina painautui hänen päällensä, viskasi hänet ikkunasta ulos, ja nuoriherra itse istui paperiensa ääreen.
Hän hyväili sen kaulaa ja leikki sen siipien kanssa, milloin levittäen niitä, milloin pannen ne kokoon. Raitis tuulenpuuska puhalsi ikkunasta sisään. Aurinko oli jo laskenut alemmaksi vuoren taakse, ahtaat ikkunanpielet ympäröivät rauhaisaa kuvaa vuorien kukkuloista, keveän sinisen sumu-hunnun peitossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät