Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän oli vieläkin sama ylpeä, mutta kuitenkin hellä sielu, joka niin kuin ennenkin vielä muisti, että meidän lähimmäisiämme ovat: "kaikki ihmiset, köyhät ja rikkaat."
Miehuus ja usko ja syvä itsensä alentaminen ja luja kestäväisyys ja valvova sielu, jota kiusaukset eivät voi saastuttaa nämät ovat ne hedelmät, joita me asetamme hänen alttarillensa ja nöyrästi katselemme, tahtoisiko joku alas laskeuva liekki vastaan-ottaa ja julkisesti siunata niitä."
Mutta kun Heikki oli saanut Ollin pystykauluksen paikoilleen, purskahti Olli nauruun. Katso peiliin itse! Tiesinhän minä, että ne olivat nuo sinun kiharasi! Heikki alkoi ottaa kaulusta pois. Ei, ei, anna sen olla paikoillaan. Nuo kiharat on poistettava! Sinun täytyy erota pyhimysvanteestasi, rakas sielu! Heikin teki niin hyvää heittäytyä onnettomuuksineen lapsen tavoin Ollin käsiin.
'Sielu, sielu', lausui hän usein, 'kuinka se suurimpaan täydellisyyteen ehtii tuo on ainoa tarkoitus, joka kuolemattomalle olennolle sopii! Voi! kuinka sydäntämme sykäytti, kun hän esitteli jumalan luontoa ja näytti että sielu oli laadultaan hänen kaltaisensa ja kuinka sen tulee olla hänen kaltaisensa tunteitten ja luonteen puolesta!
Eroittamattomat, yksi sydän ja sielu, olivat kotiopettaja ja amtmannin piika, ne sanat olivat aivan todenmukaiset, ehkei hän silloin tullut ajatelleeksi, että tällä kaksoisolennolla voisi olla sama pääkin sellaista voi tapahtua vaan hänen laisellensa ujolle, auttamattomalle vanhalle pojalle.
"Pikemmin on ehkä, Simmias, asian laita oikean johteen mukaan niin, ett'ei mikään sielu ole osallinen paheesta, jos se on sointua. Sillä sielu ei voi millään lailla semmoisena, se on: sointuna, olla ollenkaan osallinen epä-soinnusta." "Eipä kyllä." "Eikä siis myöskään sielu, joka kokonansa sielu on, voi olla osallinen paheesta?" "Mitenkähän voisikaan ennen sanotun johdosta."
Hän oli skandinavialaisen sankarihengen viimeinen ja korkein huippu, tämän sankarihengen, joka jo tuhat vuotta ennen häntä riehui ympäri Euroopan. Hänessä oli siis enemmän kuin yksi aikakausi, enemmän kuin yksi kansa, hänessä oli menneen vuosituhannen sielu.
"Hyödyttäisi!" Peter Halket tuijotti vieraaseen. "Se tietysti hyödyttäisi vaikka kuinka paljon. Mikä se tekee Beitin ja Rhodesin ja Barnaton niin suuriksi? Jos on kahdeksan miljoonaa " "Peter Simon Halket, kellä on suurin sielu kaikista, jotka tunnette maan päällä?" sanoi vieras. "Kenen sielu on puhtain?" "Oh," sanoi Peter, "nyt ei ollutkaan kysymys sieluista vaan rahasta.
Sillä meissä on ainoastaan yksi sielu, eikä siinä ole eri osia; aistillinen ja järjellinen puoli ovat olemassa samassa sielussa, ja halut ovat myös tahdonilmauksia.
Mut ihanteet nuo pilventakaiset? Ne karsit pois ja uudet muovailet, Rajoitat aattees itse elämään, Näin saat sä perustukses kestämään! Janoova sielu tuohon tarrautuu, Vaan kohta miettimään taas harhautuu: Mä vanhan heitin, tiedoss' uus on tie, Mut haarateit' kun kaikkialle vie? Berliinissä 25/10 1889. P
Päivän Sana
Muut Etsivät