Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tässä, sanoi hän, on kymmenen talaria siitä, ettet ole mitään toimittanut. Saat neljäkymmentä, jos jotakin toimitat ja sata, kun hankit minulle täyden varmuuden etsittävästämme. Gratias, sennor, tulette olemaan minuun tyytyväinen, vastasi kamaripalvelija viekkaasti silmää iskien. Falkbyssä oli vielä toinenkin, joka kulutti koko päivän tiedusteluihin, ja se oli Vera.
Mutta eikö ole häpeällistä, että uskaliasten miesten täytyy jäädä toimettomuuteen näitten vaskenkarvaisten roistojen edessä?« »Te ette kumminkaan voi ajatellakaan toimimista, sennor. Jos vain olisimme miehiä täällä ylhäällä, niin sanoisin: koetelkaamme! Mutta minä olen varma, että seikka jäisikin vaan koettelemiseen.
Tämän kirjeen viet valtioneuvoston jäsenelle, Schefferille. Se tapahtuu, sennor! Asia numero kolme. Nyt on teidän vuoronne, armollinen markiisittareni! Minulla on tässä suunnitelma, joka toivoakseni on tuottava teille odottamatonta huvia.
Kutsuisin heidät mitä pikemmin kokoon ja julistaisin, että me, kun hetki on tullut, keksimme keinon kuolla kaikki yhdessä jättämättä ainoatakaan päätä indiaanilaisten verikoirain skalpeerausveitsille.« Don Estevan katseli gambusinoa hämmästyneenä. Mitähän tällä oli mielessä? »Minä en ole niin hullu kuin näytte uskovan, sennor.
»Se on totta, sennor, mutta ala, joka ympäröi sitä, on peitetty kalliolohkareilla, joitten yli emme voisi ajaa vaunujamme. Minä otaksun, että nämä lohkareet ovat pudonneet alas vuoren huipulta, mutta en ole koskaan voinut ymmärtää, miten ne olisivat voineet vyöryä satoja metriä vuoren juurta ulommaksi. Ja kumminkin olen kaiken elinaikani tutkinut vuoria, ennenkuin rupesin tätä erittäin tutkimaan.«
»Oi, sennor, ei siitä taikaa, että ovat kaukana, kohta ovat he täällä. He ovat aavistaneet täällä olomme ja varustautuneet kiertämään meidät. Kepeä ratsujoukko, sellainen kuin heidän, ei tarvitse pitkää aikaa taivaltaakseen peninkulman niin tasasella alalla.« »Mitä neuvotte meitä tekemään, don Pedro?« kysyi vanha sotilas ja kiersi viiksiänsä levottomin katsein.
»Te,« sanoi don Estevan, »miksi juuri te, nuori ystäväni, ennemmin kuin jokin muu, kuin Pedro Vicente, joka juuri äsken on vaatinut tämän kunnian itselleen.« »Sinä, lapseni?« puhkesi sanoiksi Robert Tresillian. »Juuri minä, sennor, juuri minä, isäni,« sanoi rohkea nuorukainen, »ja siitä vakavasta syystä, ettei kenelläkään ole niin suuria toiveita onnistua.
»Millä puolella sijaitsee järvi, sennor Vicente?« kysyi Robert Tresillian, joka aina pysyi matkueen etupäässä don Estevanin ja gambusinon rinnalla. »Eteläisellä«, vastasi viimeksi mainittu, »ja se on meille onneksi, sillä muuten olisi meillä vähintäin kymmenen peninkulmaa jälellä.« »Mitenkä! Minä luulin, että koko vuori ei ollut neljää peninkulmaa pitempi.«
»Se voisi kyllä onnistuakin,« keskeytti gambusino, mutta otaksukaa, sennor, ettei se tuota mitään kuolettavaa haavaa, joka kyllä on mahdollista, kun niillä on niin läpitunkeumattomat turkit kuka silloin voi taata, ettei ainakin toinen heistä karkaa suoraa päätä majapaikkaamme, jossa ei sellaista vierailua odoteta?«
"Haluatteko," sanoi hän, "tulla takaisin ja lopettaa työnne?" "Oikein kernaasti, Sennor Padre, sillä ehdolla että minulle taas yhtä kunniallisesti maksetaan." "Hyvä; ensi sydän-yön aikana tulen taas teitä noutamaan." Näin tapahtuikin, ja holvi tuli valmiiksi. "Nyt," sanoi munkki, "täytyy teidän auttaa minua hankkimassa tänne niitä ruumiita, jotka ovat tähän holviin haudattavat."
Päivän Sana
Muut Etsivät