Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Syyslukukauden alussa menin taas vaimoni ja pikku poikani kanssa Jyväskylään alkamaan opettajakokelaana oloani. Ensimäinen lukukausi oli erittäin hupainen; vaihteleva työ ja jotensakin runsas vapaus tekivät tykkänään uuden kaltaiseksi seminaarissa olon. Joululuvan ajalla oli opettajan paikka haettavana T:lla.
"Eihän Antilla silmälasia ennen ole ollut", jatkoi hän nähdessään Kokan, joka, niinkuin viimmeisiin aikoihin melkein aina, nytkin oli Hovilaisen seuralaisena. "Eikä se Antti olekaan", sanoi Kjellqvist. "Antti on seminaarissa, nythän sen muistan. Mutta tunnetko tuota?" "En". "No olipa hän kuka tahansa, kunhan hänellä vaan taskuissa olisi heliseviä". Hovilainen ja Kokka astuivat nyt seuraan.
Katsoen siihen tavattomaan köyhyyteen, jonka vallitessa koulunkäyntini alotin, siihen asemaan, jossa olin opettajakokelaaksi päästyäni, täytyy minun, huolimatta kaikista luonnollisista keinoista, joista olen kertonut, kuitenkin lapsellisella yksinkertaisuudella vastata: Varat ovat tulleet ylhäältä taivaalliselta Isältä. Kokelasvuosi oli vielä oltava seminaarissa.
Iidan kirje jäi viimeiseksi. Se alkoi näin: »Et usko kuinka minä ihastuin iloisesta kirjeestäsi ja jouduin samalla hämille isäsi puuhasta ja sinun kysymyksestäsi. Se on aivan liikaa luottamusta minuun, joka olen vasta vajaan vuoden ollut seminaarissa. Eihän ole ensinkään varmaa, pääsenkö eteenpäin toisina vuosina, sillä ne ovat paljon vaikeampia.
Kun olin seminaarissa käytettiin tätä kirjeentutkimista kun tyttöjä epäiltiin rakkaudensuhteista ja Alma sitä paitsi on näsäviisas ja koketti tyttö, joka aivan hyvin ansaitsi tuon pienen letkauksen. Tapper. Tietäkää huutia! Itse voitte olla koketti! Vai pienen letkauksen!
Olimmekin yhdessä paljon kärsineet, ei siis kumma, jos nyt yhdessä iloitsimme hankkeittemme onnistumisesta, vaikka vielä kevätlukukausi seminaarissa pidätti meitä uudesta asemastamme. Vaan vieläkin piti yksi merkillinen ja samalla hyvin surullinen seikka tapahtua, ennenkuin kansakoulun opettajaksi pääsin.
Aliinakin oli lopettanut yksipuolisen kirjeiden kirjoittamisen siksi, kun saa vastuun entisiin. Mutta aivan häntä kummastutti, kun Iida ei kirjoittanut. Mikähän sillä mahtoi olla? Viimein tuli kirje, jossa Iida ilmoitti olevansa kotonaan sairaana. Seminaarissa oli sairastunut luultavasti vilustumisesta ja sitten vähän parantuneena tullut kotiinsa.
Olet orpotyttö, setäsi, tuomarin tädin veljen, kasvatti, olet suorittanut kokeet jatko-opistossa ja myös seminaarissa, sillä aiot opettajaksi, joka ala sinua miellyttää, koska rakastat kansaa ja tahdot uhrata elämäsi sen valistamiseksi jollet sitä ennen joudu naimisiin, niinkuin on hyvin luultavaa.
Toista olivat toki ennen heidän iltaseuransa seminaarissa. Siellä kumminkin soitettiin, laulettiin, lausuttiin runoja. Ja naurettiin, tanssittiin, lasketeltiin leikkipuheita. Mutta täällä ? Rouva Vilén korotti äänensä, nähtävästi, että Selmakin kuulisi, mitä hän sanoi, vaikka hän tosin ei kääntänyt päätänsä kertaakaan häneen päin. Hän on erinomainen nainen.
Asukkaat tässä pensionissa ovat, jos saa uskoa erästä venäläistä naista, jonka kanssa katselin laitosta, "hyvin hartaita ja hurskaita neitosia". Sieltä saavat ne nuorukaiset, jotka ovat päättäneet kurssin hengellisessä seminaarissa, valita itselleen aviopuolison.
Päivän Sana
Muut Etsivät