United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen siinä seisoessaan ja katsoa tuijottaessaan liikkumattomana eteensä, lähestyi Elias ja asettui kumppanin viereen tähystelemään; mutta kun kaikki näytti levolliselta eikä Miihkali mitään sanonut, kysyi hän viimein: »Mitäs tuolta kaukaa katselet, Miihkali?» »Minä näen sen tien kulkevan tässä ohitseni, jota minä itse olen kulkenut aina lapsuuteni ajoista asti.
Hän oli huomannut, että ihmiset iskivät silmää toisilleen, kun tuli kysymys Varaasin metsästä asianajaja Mörk taisi olla pahoinkin kiinni siinä. ... »Ei ole koskaan ennen tapahtunut», sanoi Alette seisoessaan portailla salaneuvoslaisia saattamassa, »etteivät he olisi jääneet yhdennenkolmatta, tädin syntymäpäivän yli, täällä käydessään. Ei puhettakaan siitä, että setä ja täti lähtisivät pois ennen.
Kaikkialla tunsi hän itsensä vieraaksi, erittäinkin kun hän oli umpimielinen ja pysyi vieraana tuntemattomille. Vasta kun hän oleusi rouva Lindin luo, tunsi hän mitä kodikkuus on. Työssä ja yksinäisyydessä oli kulunut hänen nuoruutensa, tuo toivehikas aika, jolle itsekukin asettaa tuhansia mahdollisuuksia seisoessaan sen kynnyksellä, tuo aika, jolloin aavistellen katsoo tulevaisuutta.
Etenkin tällä hetkellä, kun tuli kirkkaasti valaisi hänen kasvojansa, hän oli julkisennäköinen, seisoessaan pitkä virkapuku yllänsä, milloin kiihoittaen äänellä tai viittauksilla koiraa, joka paistinvarrasta käänteli, milloin kaataen paistinpannusta kastinta käriseväin ja vähitellen jo kärventyväin jäniksen, hirven ja kanan paistien päälle, jotka par'aikaa valmistuivat hänen korkean johtonsa alla.
Hän rakasti, nimittäin, väkeviä. Sen vuoksi rakasti hän myöskin neitsy Simonsen'ia, mutta ei uskaltanut sanoa sitä. Neitsy katsoi vakavasti hänen silmiinsä seisoessaan hänen luonansa. Engebretsen punastui ja punnitsi puoli naulaa rusinoita. "Engebretsen," sanoi neitsy Simonsen, "tunnustakaat vaan rakastavanne minua." "Kyllä," sanoi Engebretsen, ojentaen vapisevin käsin hänelle rusinatuutin.
Liekit peittivät mustan teräksen. Kun veitsi kuumeni punaiseksi, alkoi hän takoa siihen parempaa kärkeä. Hänen siinä seisoessaan alasimen vieressä palasi Miihkali ja pysähtyi katsomaan, mitenkä tyttö selvisi takomistyöstään. Viimein hän sanoi hymyillen: »Eipä enää ole syytä valittaa puutetta, kun naisetkin takoa paukuttelevat. Kelle se veitsi tulee?»
Kreivi näki neitosen kuvan käydessään ja seisoessaan; hän näki sen aina liihoittelevan edessänsä; hän näki sen ennen nukkumistansa; hän näki sen unissansa; hän näki sen heti silmät auki saatuaan aamusilla. Kuitenkaan ei hän ainakaan ensi päivinä tehnyt mitään saadakseen tarkempaa tietoa tyttösestä.
Seisoessaan rapuilla kuninkaan kuvaa ylös ripustaen mietti hän, millä tavalla hän saisi tietää, mikä tuo pieni vieras oikeastaan oli miehiään, ja kun sir Edward muutamaksi silmänräpäykseksi meni ulos, kysyi hän Yrjöltä, mistä hän oli; tämä tapahtui kuitenkin hyvästä syystä englannin kielellä ja yhtä hyvästä syystä Yrjö sitä ei käsittänyt, jonka tähden hän vaan pudisti päätänsä.
Siellä oli suuria ja pieniä tyttöjä, kaikenikäisiä, paljon pienempiä kuin hän, hänen kokoisiaan ja aivan aikuisiakin, ja pojat heitä laskettivat. Voi jos olisi hänkin saanut laskea jonkun kerran, kuvaili hän seisoessaan syrjässä muitten katsojain ja osattomain seassa. Mutta kuka olisi häntä laskettanut? Hän ei juuri muita tuntenut kuin Vimparin Aapon, Kivelän Riston ja Montinin Jorin.
Nyt kuului koiran haukunta kiukkuiselta sen lähtiessä hirveä takaa ajamaan, ja Taneli nousi piilostaan kaatuneen hongan takaa ja katseli autiota paikkaa. Tanelikin oli kummastuneen ja miettiväisen näköinen seisoessaan innokkaasti panostaen pyssyään ja meni sitten sille paikalle, missä hirvi oli seisonut, kun hän ampui.