Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Huomenaamuna pirtin oviseinällä omituisessa kaapissaan oleva suuritauluinen ja harvaan kävellä lonksautteleva seinäkello näytti jo puolen tuntia yli yhdeksän, kun pirtin ovelle ilmestyivät emännän kiireiset kasvot ja sanat kuuluivat: "Herra kutsuu kenkiään!"
Nyt löi seinäkello kuusi, ja samassa astui huoneesen juhlallisin askelin Katariina rouva, jota seurasi vanhempi tyttärensä Margareetta ja kamari-neitsyensä Maiju, joka tyynysellä kantoi raamatun. Hän laski sen pöydälle, jonka taakse, kultaisilla koristeilla ja purpura-sametilla peitetylle nojatuolille Katariina rouva istuitse.
Hiiloksen vieressä istui Tapani, mietteisinsä vaipuneena. Martta otti valkean ja kosketti häntä olkapäähän. "Mitä sanoi Helka?" kysyi Tapani hätäisesti. "Ei uskonut sanaakaan." Seurasi lyhyt äänettömyys. Tapani veti Martan syliinsä. "Hän on sinun ainoa sisaresi." "Ja hän on sinun ainoa veljesi." Tuvan peränurkassa löi suuri seinäkello yksitoikkoisesti lyöntiään.
Toisessa nurkassa on pähkinäpuu-kaapissa iso seinäkello, jonka naksutus harvoin herkeää, sillä ei mene ainoatakaan päivää, jona sitä ei tarkasti vedettäisi ylös; toisessa nurkassa taas seisoo korkea rukki, jota isoäidin entisaikoina oli tapa kehrätä ja jota siitä asti on pidetty semmoisessa kunniassa, ettei sittemmin kukaan ole sitä käyttänyt. Tämä oli toinen huone.
Iso vanhanaikainen seinäkello käveli verkalleen kaappinsa sisässä. Se näytti mittailevan aikaa huolettomasti, välinpitämättömästi, kiirehtimättä, niinkuin olisi sitä ollut hänellä yltä kyllin, yli tarpeenkin. Aurinko oli jo aikoja sitten laskenut, ja kahden kaukaisimman kukkulan välissä kalpeni kalpenemistaan iltaruskon reuna.
Ilta kului verkalleen. Pieni seinäkello tikutti tasaisesti ja hiljaa, kerta kuului ohitse rientävän, tavarajunan vihellys. Tuvassa kävi kaikki hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi; vihdoin kuulin kuinka porstuan ovi pantiin säppiin, ja kohta uinaili kammioni takana isossa tuvassa talonväki päivän työstä.
Haudankaivajan pienessä tuvassa istui akkunan edessä pöydän ääressä noin viisitoista vuotinen tytär neulomassa palttinata, josta näytti muodostuvan paita. Se oli haudankaivajan ainoa perillinen tuo tytär, joka piti emännyyttä leskenä olevalle isällensä. Huone oli yksinkertaisesti sisustettu, ja varsin siisti. Vanha seinäkello peräseinällä löi juuri kaksi.
Walehtelee niin kauan että itsekin uskoo", sanoi suntio puolelle päästyänsä. "Minäpä tiedän huonoja uutisia kotoanne", sanoi Tiitus, ilwehymy suussa. "Mitä sinä tiedät? Sanopas mies." "Että se teidän seinäkello=rämppänne on kun onkin herennyt käymästä ... sen minä tiedän", ilkkui Tiitus. "Kuka sen on sinulle sanonut?" "Kukako? Teidän oma muorinne.
Seinäkello on farmari Garrettin ja taskukello on Mr. Fane'n. Muista antaa ne heille huomenna, ja minkä vähän niistä saat, se tulee sinulle tarpeen jouluksi. Volumnia Webster teki tuskallisen liikkeen tuolissansa. Oudoksi käy joulu ilman sinua, Tuomas, virkkoi hän. Käynee kai, vastasi kelloseppä, mutta pian sitä tottuu siihenkin, mikä outoa on.
Eräässä niistä hän kertoi olevansa rauhaton pikku Vladimirin terveyden suhteen, toisessa taas iloitsi Vladimirin viisaudesta sekä ennusti hänelle onnellista ja loistavaa tulevaisuutta. Vladimir vaipui lukemiseensa ja perheellisen onnen rauhaan eikä huomannut, kuinka aika kului; seinäkello löi jo yksitoista. Vladimir pani kirjeet taskuunsa, otti kynttilän ja tuli ulos huoneesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät