Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Oi, hyvä Jumala, hän on kuollut! huudahti eräs vaalea ja kaunis nuori nainen, joka tunkeutui esiin väkijoukosta. Eikö Veronika näe, että tyttö vielä pitää itseään kiinni? huomautti eräs koulunopettaja, joka nosti tytön hevosen selästä. Olikin aika suuri työ, ennenkuin kädet saatiin satulasta irti. Kuka tuo nuori tyttö on? kysyi muukalainen osaaottavasti.
Hevonen, äkkinäistä näkyä peljästyen, juoksi, ennenkuin poika ennätti sitä estää äkkiä sivulle ja ratsastaja lensi ikäänkuin pomminkuula satulasta santaan. Pelästynyt isä huusi kileästi, kuuluipa erään toisenki, pilkallisesti iloitsevan ja naurahtavan, vaan ei peljästyneen eikä osaaottavaisen huuto. Tätä toisen huutoa isä ei kuullut.
Nähtyään, mikä loppu leikistä tuli, ei hän kauan aprikoinut, vaan hyppäsi tuota pikaa satulasta alas ja riensi rantaan hukkuvaa pelastamaan. Onneksi ei hätä ollut niin suuri kuin miltä näytti.
Kaikki olivat siinä yksimieliset, ettei mikään tavallinen kuolevainen voinut tehdä semmoisia ihmeitä ja heittää noin täydellisiä ja urhoollisia ritareita satulasta. Pöllö lensi yöllä ulos, laukuili pimeän kaupungin päällä, ja istuskeli katoilla ja takkapiipuilla.
Sotamusiikin soidessa ratsastivat kiireestä kantapäähän rautapukuiset ritarit esiin välkkyvissä varuksissaan; kuuluttajat huusivat tanterelle erityiset taistelijaparit. Ken voimakkaalla sysäyksellä heitti vastustajansa pois satulasta taikka musersi keihäänsä hänen rintahaarniskaansa vastaan, häntä katsottiin voittajaksi.
Ruhtinas Herbert de Rosen, melkein yhtä kookas mies kuin isänsäkin, leuka kuin hevosella ja posket puhtoiset kuin keikarilla, lähestyi nuoren vaimonsa kanssa. Hän astui vaivalloisesti ja keppiin nojaten, sillä kahdeksan kuukautta sitten oli hän Chantillyn kilpa-ajoissa pudonnut satulasta, taittaen jalkansa ja muutamia kylkiluita.
Päivän Sana
Muut Etsivät