Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hän ojensi meille kätensä ja lausui: "Kun tulette Wittenbergiin, tervehtikäät T:ri Hieronymus Schurfia minulta." "Me sanoimme: "Ilomielin me sen tekisimme, mutta miksi me sanomme teitä, että hän ymmärtää tervehdyksen?" "Hän vastasi: "
Me tapaamme sen leuassa, ja sanomme: 'tuossa se on! Se on verta! Se on oikea tosi-asia. Me osoitamme sitä toisillemme. Se ei salli mitään epäilystä". Tuo muhoileva, heikko-säärinen toveri, joka oli saattanut alas Agnes'in, esitteli mielestäni tätä kysymystä vielä enemmän ratkaisevalla tavalla.
Lapsi kasvaa, vanhus vanhenee on siinäkin jo muutoksia, vaikka ovat näkymättömiä meille, jotka itse näiden muutosten keskellä elämme. Kuluupa väliin toinenkin, väliin kolmaskin vuosi väliinpä vielä useampia ettei niinkuin sanomme ympäristössämme mitään tapahdu. Niin oli ollut laita pappilassa, niin Rytilässä, niin kauppias Karlgrenin talossa.
Itse teossa onkin käynyt ihan ilmeiseksi, että, jos mielimme joskus jostakin saada puhtaan tiedon, meidän tulee erota ruumiista ja asiat katsoa itse sielulla. Ja silloinpa, kuten näyttää, me saavutamme sen, jota halajamme ja jonka ystäviksi itseämme sanomme, nimittäin viisauden, silloin, näet, kun olemme kuolleet, vaan emme eläessämme – niinkuin tämä puhe osoittaa.
Hän on Jumalan leipä meidän leipämme, annettu meille, niinkuin lapsille taivaalliselta Isältä. Uskominen ei ole muuta, kuin tämän taivaallisen leivän syömistä. Ja katso taas, kirja sanoo: ''Se liikuttaa Jumalan sydäntä, kun me sanomme Häntä Isäksi'', ja vielä: ''joka olet taivaassa. Joka tunnustaa, että hänellä on Isä, joka astuu taivaassa, se myöntää, että hän on niinkuin orpo maan päällä.
Minä olen kaikissa tapauksissa sen löytänyt ja pelastanut, jota paitsi se varmaan olisi ollut kuoleman oma. Niinkuin Vapahtajakin syntyi joulu-yönä, niin lienee tämäkin lapsi lahjoitettu meille tänään". "Mutta mitä me sanomme palvelijoillemme ja muille ihmisille?"
Puolen tusinaa naispalvelijoita perässänsä, astui Maria upeisin vierashuoneisin, joiden kaunistuksiin ei hänen isänsä ollut säästänyt mitään varoja. Yleinen hyökkäys siivillä ja muilla asianmukaisilla aseilla tehtiin nyt muhkeille huonekaluille, jotka eivät kuitenkaan tämän sanomme nuoren hallitsijattaren kunniaksi ensinkään näyttäneet kaipaavan tämmöistä myrskyä.
"Eikö filosofin sielu siis tässäkin pidä ruumista sangen arvottomana ja sitä karta, ja pyrkii vaan itsekseen päästä?" "Siltä näyttää." "Mutta mitenkä on, Simmias, laita tämän: sanommeko löytyvän jotakin ehdottomasti oikeaa vai ei?" "Sanomme kyllä, Zeyn kautta!" "Ja ehdottomasti kaunista sekä hyvää?" "Mitenkäs ei?" "Oletko koskaan silmilläsi nähnyt mitään näistä?" "En koskaan", vastasi hän.
Jos sanomme: tuo ihminen on hyvä, voimme sitä seikkaa kuvata eri tavoilla ja näyttää erilaisilla esimerkeillä, millä tavalla hänen hyvyytensä ilmenee. Ja koska ei ole sen käytännöllisempää asiaa kuin totuuden etsintä ja totuuden löydäntä, niin se luonnollisesti on asia, jota voidaan tyhjentymättömän monella tavalla katsella ja esittää.
Tänne oli se nyt jättäminen ja itsensä meneminen Jumalan eteen kenties hywin köyhänä, tekemään lukua hallituksestansa. Kenties moni täällä köyhempi teki tuon saman matkan rikkaampana ja rohkeammassa turwassa kuin Linnalan isäntä; emme huoli tuomita, sanomme waan: kenties, kenties!
Päivän Sana
Muut Etsivät