Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Viimein hän kuitenkin syvällä painolla virkkoi: »Kuoltuaan koira tapansa heittää, minkä Jukkekin. Jos nyt taas antaisin hänelle rahani, niin huomenna olisi sama mies kuin ennenkin. Sitä paitsi ei minun rahani enää Juken asioissa vaikuta enempi kuin sannan hitunen meressä. Ne ovat jo niin suuret.» Jukke makasi vuoteen omana taudissaan, johon Hanna häntä hoiti.
Parin tunnin kuluttua oli kaikki selvillä. Sanna kirposi itkien Esan kaulasta ja toivoi äärettömällä katkeruudella Esalle matkaa alimmaiseen hiiteen. Hänen oli ollut pakko ilmoittaa Esalle olevansa tämän toimesta raskaana ja vaatinut morsiamen oikeuksia. Esan nykyiseen mielentilaan teki Sannan ilmaisu melkein virvoittavan vaikutuksen.
Kuinka suuresti tarpeellisia tuollaiset »loitsijat» siihen aikaan olivat, voimme arvata, kun tiedämme lääkäreistä olleen sellaisen puutteen, että äsken perustettuun Turun yliopistoon ei lääketieteen professoriksi voitu saada oikeata tohtoria, vaan täytyi ottaa siihen virkaan eräs vanha ylioppilas. Olipa Sannan suureen maineeseen toinenkin syy.
Ja säästöä ne olivat tuottaneet toista sataa markkaa, jolla ostettiin tupa... Ei tuosta ollut vielä kovin pitkä aika, ainoastaan 10 vuotta. Nyt on jo näin ... edessä elettävänä vielä mahdollisesti monia kymmeniä vuosia... "Herra Jumala armahda!" Sannan sydän oikein kokoon kutistui ja pakoitti ääneensä huokaamaan.
"Hän sanoi, että kun ei untakaan saa, niin meneehän sinne edes kävelemään aikansa kuluksi," koetti Sanna puollustaa. "Jopahan... Kyllä se surkea tapaus oli teille." "Oli se." Sannan teki jo mieli nousta, mutta ei uskaltanut, kun Tiinakin vielä tuntui niin unelias olevan.
Veturi vihelsi, juna saapui lähemmäksi, merkki annettiin ja se seisahtui. Matti kuuli tuon ja ymmärsi, että nyt hänen tulee lähteä. Sanna alkoi lausua hyvästiä, mutta itkuksi se vaan muodostui ... sanoja ei siitä syntynyt. Matin huulien hän näki liikkuvan ja kumarsi päänsä kuulemaan mitä hän sanoisi. "Ei ... me ... saaneetkaan ... enää ... tupaa..." Sannan hytkytys kasvoi.
Sannan pahat aavistukset vaikuttivat tyttöihin niin, että hekin ikäänkuin odottivat jotain näkymätöntä pahaa, eikä heitä ketään haluttanut mennä luutinensa tienhaaralle. Mikki oli iloinen, hän ei enää suruansa muistanut, hän ajatteli vaan merelle menoa ja sanoi kääntyen Kuuselan Kaisuun: »Nyt, Kaisu, lähdemme Kuuselan isolla veneellä merelle, eikö niin?»
"Niin, Sanna=raukkani! Hän on nuorin lapseni ja langennut. Ilkeä poika petti hänet. Sanna=raukalla ei ole nyt mitään muuta turwaa maailmassa, kuin tämä wanha ämmä, joka tässä puhuu ja hänen haalimat leipäkonttinsa. Siinä on minun, Sannan ja hänen pienen poikansa elämän ehto ja sepä se panee minut näin tiheästi anelemaan.
Tiina käänsi kylkeä sängyssä ja ähkäsi. Tuo koski Sannan tunteisiin, sillä hän ymmärsi sen merkityksen kyllä. Eihän Tiina ollut lapsen itkuun tottunut, yksinäinen leski-ihminen, eikä koskaan ollut lapsia ollut... Tuntui niin pahalta Sannasta, kun tiesi hyväntekiäänsä rasittavansa. "Mitäs tähän nyt tehdään", hän vähän ajan kuluttua huokasi, "kun aamu edes pian joutuisi ja lopettaisi tämän yön."
Useat panivat nyytyyn juustoa, leipää ja jotkut lihaakin, sekä leiliin maitotilkan ja lähtivät katsomaan. Ensi päivinä synnyttämisen jälkeen täytyi Sannan sängyssä maata, sillä hän oli niin heikko, ettei kyennet ylös nousemaan. Jos hän jaksanut olisi, olisi hän noussut ... ei hänellä olisi ollut aikaa seurauksia pelkäämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät