Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. lokakuuta 2025


Tahi kuletaan tavallinen kävelymatka jalkasin Mnazi-Moya'n, s.o. yksinäisen palmun luo, joka salaperäisenä ja ikäänkuin etuvartijana Shangani-niemen takana kohoaa yksinkertaisten hautojen yli vanhalla rannalla.

Hänen korvissaan kuuluivat aina sanat: »alas katuen ja rukouksessa» ja hän oli näkevinään Vikin astuvan polvistuneen ihmisjoukon yli ja tallaavan heitä jaloillaan. Vik pysyi salaperäisenä ja peloittavana hänen mielessään siksi kuin hänestä tuli aika mies. Kuin hän luki tai kuuli Israelin kostavasta Jumalasta, niin hän aina näki edessään kauppias Vikin kivenkovat kasvot.

En voi puhua siitä, mitä te ystävänä olette antanut. Mutta te olette elämäni ulkonaisiin oloihinkin nähden auttanut minua. Hän katsoi parvekkeelta järvelle päin ja näki sen pohjattomana ja salaperäisenä kimaltelevan. Se oli hänelle ensi päivästä asti muistuttanut sielun syvyyttä kuvastavaa katsetta, mutta vasta tänä iltana hän tuli ajatelleeksi kenellä oli tuo syvä, kirkas katse.

Ei ollut saarta rajoittamassa taivaanrantaa eikä ainoata purjettakaan meren yksinäisyyttä häiritsemässä. Aurinko oli lähellä laskuaan ja kultasi pilven, joka hiljalleen purjehti taivaankannella. Anna seisahtui lumottuna. Noin voimakkaana vaikka tyynenä, noin yksinäisenä ja salaperäisenä hän ei luullut ennen merta nähneensä. Häntä pelotti hänen oma pienuutensa.

Hän pysyi yhtä hiljaisena, syvänä ja salaperäisenä. Mitä hän mahtoi miettiä sitten? Oikeastaan ei Johanneksella ollut siitä aavistustakaan. Aikoinaan hän oli luullut tuntevansa Liisan. Nyt, mitä enemmän hän itse muodostui takaisin omaksi maailmakseen, sitä enemmän täytyi hänen tunnustaa itselleen, että tuo toinen tuossa hänen vierellään oli uppo-outo ja vieras hänelle.

Vähän vastusteltuaan alkoi Anna Liisa hörppiä kahvia ja jatkoi samalla tiedusteluaan, kysyen: »Joko se meni pois?» »Johan se lie mennyt», vastasi Hyvärinen hyvin salaperäisenä. Anna Liisa puhui kahviinsa, jäähdyttäen sitä, ryyppäsi ja taas kysyi: »Minnehän tuo meniYhä salaperäisemmältä näytti talon väki.

Noiden yksinäisten, kiiluvien tähtien välistä näkyi toisinaan himmeämmin, toisinaan loistavammin valosumua, ikäänkuin salaperäisenä heijastuksena sen takana olevasta äärettömyydestä.

Ainoa tavallisuudesta poikkeava, joka koskaan oli hänen lähelleen tullut, liittyi tähän mieheen; hänen muotonsa kuvautui sen vuoksi kummallisen salaperäisenä ja uhkaavana hänen katseensa eteen. »Mutta muistatteko, mitä minä vastasin tähän suurisuiseen yllyttäjälyriikkaanBjörnholt kysyi. »Tuolla tulee pastori Fonn», Hamre keskeytti nähtävästi kevennetyllä mielellä.

"Tiedätkö, minkä löydön minä olen tehnyt?" kuiskasi Mimmi salaperäisenä, "ajatteleppas, kun 'hän' on topattu, niin kauhean topattu, ettet voi ajatellakaan!" "Mistä sinä sen tiedät?" kysyi Gabrielle heti harrastuksella, joka melkoisesti haihdutti synkät ajatukset, joiden valtaan hän äsken oli heittäytynyt.

Ei ketään, joka olisi voinut hänen tahtoaan vastustaa tai häntä uhata. Nyt uhkasi salaperäisenä ja tuntemattomana, mutta kuitenkin aavistettuna ja pelottavana. Hän ponnisteli kiihkeästi ja levottomasti, ikäänkuin aseita ja liittolaisia keräten.

Päivän Sana

työmehiläisiä

Muut Etsivät