Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Koko Omer ja Joram'in perhe lähti liikkeelle sanomaan hyvästi meille; ja Steerforth'ia oli semmoinen joukko vapaa-ehtoisia merenkulkioita saattamassa, kun koffertimme vietiin vaunujen luo, että, vaikka meillä olisi ollut kokonaisen rykmentin matkakalusto muassamme, meiltä tuskin olisi puuttunut kantajia sen kuljettamiseksi.
Koko perhe oli tietysti saattamassa, nimittäin isä, äiti, kaksi sisarta ja muutamia sukulaisia ja tuttavia. He seisoivat ahtaassa ryhmässä Antin ympärillä ja odottivat vain kellon kolmatta kalahdusta, joka aina tuntui viipyvän niin kauhean kauan.
Hän oli asunut tällä maatilalla lapsuudessaan ja nuoruudessaan, oleskeli siellä kaksi kertaa täysikäisenäkin, ja oli kerran äidin pyynnöstä saattamassa sinne saksalaista isännöitsijää ja järjestämässä tämän kanssa taloutta, niin että hän jo kauvan sitten tunsi maatilan asiat ja talonpoikien suhteet konttoriin, s.o. tilanomistajaan.
Vaan en vielä vainajana, Mannun lapsena makoa, vielä saavun sankarina, heimon helmenä palajan, sata miestä saattamassa, tuhat tuomassa kotihin. Tänne miehet, tänne miekat, tänne tapparat tuliset! Lännen joukot, lännen jouset tuulen siivillä tulevat! Anna tulla turmamiehen, saapua salakavalan!
Vaan hän ei tullut, ja viimein koko maa oli täynnä parkunaa, jota oli herättänyt tuo raju saarnaaja, joka veisaten kulki majasta majaan läpi lumen, ja jota oli saattamassa kalpeita miehiä ja naisia, hapset hajalla, itkien ja huutaen sekä vaatteitansa repien. Silloin vanhimmat pyysivät matami Torvestad'ia kirjoittamaan hänelle. Seuraavana päivänä matami antoi heille sinetillä suljetun kirjeen.
Saattamassa oli kolme talonpoikaa kahdella hevosella. Jää oli sangen epätasaista ja tuon tuostakin täytyi meidän tehdä pitkiä kierroksia sivuuttaaksemme jäänhalkeamia. Muutaman tunnin ajettuamme alkoi puhaltaa ankara tuuli, jää paukkui, vonkui ja halkeili ja syvyys allamme saattoi minä hetkenä hyvänsä avata meille kitansa. Edessämme taivaanrannalla häämöittivät Signilskärin luodot.
Hän oli junalla saattamassa. Vielä viimeisiin asti käytti hän tilaisuutta hyväilläkseen ja teiviäkseen tyttöä, jotta se oikein herätti huomiota. Vaan kun juna teki lähtöä ja me seistiin vierekkäin vaununportailla ja hän jäi sillalle seisomaan, silloin heitti hän minuun katseen, niin täyden katkeruutta ja vihaa ja liekitsevää kostonhimoa, että se tuskallisena muistona minussa aina säilyy.
Aavistiko hän, että tämä ehkä oli viimeinen kerta, jolloin he toisilleen hyvästi sanoivat? Tuommoinen hetki aina on anteeksiantamuksen hetki. Martti ja Hely läksivät Hämeenlinnaan; siellä he olivat yötä, ja aamulla Hely lähti asemalle, mennäksensä Helsinkiin. Martti oli häntä saattamassa. Näyttipä siltä, kuin Martilla olisi ollut jotakin sanottavaa sisarellensa.
Hän on varmaankin ollut meillä, ja Clara on sanonut hänelle, että minä olen saattamassa sinua tänne." Niin juuri oli tapahtunutkin. Morange vei kiireesti Reinen vaunujen luokse; Sérafine ei astunut uloskaan. Ja kun hänen tyttärensä oli iloisesti hypännyt vaunuihin, jäi Morange siihen vielä hetkeksi seisomaan ja kiitti lämpimin sanoin onnellisena siitä, että hänen rakas tyttärensä sai huvitella.
"Hän oli tänään kotona, jotta äitinsä pääsisi kirkkoon." "Niin, kerran hänenkin siellä sai nähdä." "Hänellä on paljo tointa." "Onpa sitä muillakin, mutta pääsee sitä kumminkin sinne, jonne mieli tekee." Ei Guttorm siihen vastannut. Hetken perästä virkkoi Karina: "Kaikki Kuuselasta, Ingrid'iä paitse, olivat siellä tänään." "Niin, he olivat varmaan nyt ensi kertaa Thorbjörn'iä sinne saattamassa."
Päivän Sana
Muut Etsivät