Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Kyllä siellä silakoita saadaan". Saatuansa tämän tiedon, valmisteli hän itseään seuraamaan minua kahden miehen kanssa. Evääksi otti hän pullollisen viinaa, 2 suurta venäläistä leipää sekä 50 ruplaa kopekoissa, jotka sitten joutuivat minun haltuuni. Minä kannoin maston ja purjeet veneesen.
Maslova hymyili taaskin samalla tavalla. Tahtoisin pyytää teiltä ... voisitteko antaa minulle vähän rahaa. En minä paljon ... kymmenen ruplaa. Enempää en tarvitse, sanoi hän äkkiä. Kyllä, kyllä, sanoi Nehljudof hämillään ja tarttui lompakkoonsa. Maslova katsahti nopeasti tirehtööriin, joka käveli edestakasin huoneessa.
Kun vallankumouksen jälkeen uusi hallitus huhtikuussa 1917 pani toimeen tutkimuksen "pohjoisavun" asiainhoidosta, näyttäytyi, että se oli valtiolta saanut kaikkiaan 100 miljoonaa ruplaa ja tästä summasta käyttänyt 11.5 pakolaisten hyväksi ja 88.5 miljoonaa ruplaa hallintokustannuksiinsa.
"Eläkää vielä sata vuotta!" huudahti Risto, "ja jos olette jonkin tarpeessa, niin muistakaa että teillä on minun luonani kasvulla tuhat ruplaa." "Auttakoon Jumala, ettemme sitä eläessämme tarvitsisi," sanoi Tommi juhlallisesti, "vaan antakaa sen pääoman korko lapsillenne säästörahaksi, se on hartain toivoni ja tänään tunnustan Leenani olleen aivan oikeassa anoessaan sinut minulta mieheksensä.
Nyt minä viikon päästä saan päätöksen semmoisen työn päälle, jota yksinänsä tulee kestämään ainakin kaksi vuotta ja josta minun pitäisi tuleman saamaan hyvän palkan, saas nähdä viikon päästä kuinka sitä määrätään. Kuunikki on jo pyytänyt minua määräämään ja minä en suinkaan tahtoisi vähempään mennä, kuin että 6 tunnin työstä päivää päälle vähintäkin 600 Ruplaa tulisi vuodessa.
Nehljudof tiesi mitä tämä merkitsee, tuli hänen luokseen ja pisti hänen käteensä edeltäpäin, varustamansa kolme ruplaa. No, minkäs teille teki. Istukaa sitten vielä. Aliupseeri oli jo menossa, kun huoneeseen tuli toinen aliupseeri ja tämän jäljessä pitkä laiha vanki, jonka silmä oli sinelmissä ja harvaa partaa leuvassa. Minä tulin sitä tyttöä hakemaan, sanoi vanki.
Sepä ilme ... kyllä minä taas... Se on minun kiusanhenkeni ... se minun selkäni takana ... ei puhu mitään, mutta tulee salaa todistamaan ... kymmenen ruplaa ... mistä se on ne saanut? Onko se totta, että sinä sitä lyöt? Jeevelanamma ... minä lyön, minä raastan sen hiuksista... Mikä se on tuo ... tuo valkea talo tuolla metsässä? Se on se heidän uusi kirkkonsa.
Hän katsahti minuun melkein sääliväisesti. Me puutuimme kumminkin puheisin keskenämme. Hän sanoi olevansa Ivan Ivanovitsh Surin, ratsumestari eräässä husaarirykmentissä ja tulleensa Simbirskiin rekryytin-ottoon ja asuvansa tässä ravintolassa. Surin kutsui minua päivälliselle kanssaan, aterioimaan, "mitä Jumala on antanut, sotamiehen tapaan". Minä suostuin kernaasti. Kävimme pöytään. Surin joi paljon ja kehoitti minuakin, sanoen, että täytyy tottua palvelukseen. Hän kertoi minulle kaikenlaisia juttuja armeija-oloista ja niille nauroin kuollakseni. Pöydästä nousimme aivan hyvinä tuttavina. Silloin tarjoutui hän opettamaan minua biljardia pelaamaan. "Tämä", sanoi hän, "on välttämätöntä meikäläisille. Kun esim. ollaan marssilla ja pysäytään jonnekin, millä saa ajan kulumaan? Ei muuta kuin mene ravintolaan biljardia pelaamaan: mutta sitäpä varten pitää osata sitä!" Minä olin tuosta täydellisesti vakuutettu ja rupesin hyvin ahkerasti opettelemaan. Surin rohkaisi minua tuon tuostakin, ihmetteli minun nopeata edistymisestäni ja muutaman läksyn perästä ehdotteli, että ruvettaisin pelaamaan rahan päälle, ei muuta kuin puolen kopekan vaan, tietysti ei voittamisen tarkoituksessa, mutta siksi vaan, ettei pelattaisi turhan päiten, mikä hänen mielestänsä oli kaikista kelvottomin tapa. Minä suostuin siihenkin, ja silloin käski Surin tuoda punssia ja sai minutkin maistamaan, toistaen yhä vaan, että palvelukseen pitää tottua, ja mikäs palvelus se muka ilman punssia on? Minä tottelin. Peliämme kesti yhä. Mitä useammin minä maistelin, sitä rohkeammaksi kävin. Pallot lentelivät alinomaa laidan yli; minä kiivastuin, toruen markööriä, joka luki taivas tiesi kuinka hullusti, vähä väliä lisäsin panosta, sanalla sanoen, menettelin kuin konsanaankin poika, joka on päässyt omiin valtoihinsa. Aikaa sillä välin oli kulunut paljon. Surin katsahti kelloonsa, laski kepin kädestänsä ja ilmoitti, että olin menettänyt hänelle sata ruplaa. Tuosta minä vähän hämmästyin. Rahani olivat Saveljitshin huostassa. Minä rupesin pyytelemään anteeksi. "
Maalaukset ovat mainioimpain mestarien tekemät ja esittävät tapauksia sekä raamatun että Venäjän historiasta. Eräs kirkonpalvelija näytti meille kaikki ja kertoi meille muutamien maalausten sisällön y.m. Kirkko oli maksanut jonkun verran yli 30 miljoonaa ruplaa. Lauvantai-iltana kävimme me Kremlissä. Silloin oli meillä tilaisuutta kuunnella messua useammissa kirkoissa.
Isännöitsijä kirjoitti, että tämmöinen järjestys tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla hän myöskin pyysi anteeksi, ettei ollut ihan ajoissa lähettänyt tilikirjan mukaan 1 p:nä maksettaviksi joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat lähetetyiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät