Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Virui siellä viisi vuotta, sekä viisi jotta kuusi, vuotta seitsemän, kaheksan. Seisottui selälle viimein, niemelle nimettömälle, manterelle puuttomalle. Polvin maasta ponnistihe, käsivarsin käännältihe. Nousi kuuta katsomahan, päiveä ihoamahan, otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän. Se oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta. Toinen runo
Näin kului 10 vuotta, jolloin syrjäisempi saattoi luulla Göthen ihan kyltyneen runoihin ja runottariin. Eipä niin kuitenkaan ollut. Tosin runoilus paljon sai väistyä käytöllisten tointen tieltä, mutta eipä hän sittekään antanut runojan hukkua hovimieheen. Päinvastoin käytöllisestä elämästä valui Göthelle runsas runouden lähde. Hän kasaili aineksia tuleviin rakennuksiin.
Ei! uutta, uutta vaan yhä lisätkää, Niin teit' ei voida tieltä hairahuttaa. Koetelkaa katselijoita huimistuttaa; Niit' ei oo helppo tyydyttää... Mi valtaa teidät? tuska ... innostus? RUNOILIJA. Pois! etsi itselles jo orja uus'! Vai sunko tähtes pitäis runojan Hurjasti pyhät luonnon suomat haaskaaman, Henkensä vapaus, ihmis-oikeus! Mill' lumoaa hän kaikki mielet, Ja soimaan saapi ilman-pielet?
Päivän Sana
Muut Etsivät