Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. lokakuuta 2025


Samassa seisoi herra Claudius nopealla askeleella hänen vieressään ottaaksensa vastaan raskaan astian, joka luiskahti ruhtinattaren käsistä; mutta korkea vieras tuijotti kalmankalpeana kauniin Lotharin kuvaa. "Oi Jumalani!" sammalsi hän laskien kätensä silmien eteen.

Mikä häpeä hänen puolisollensa ja kuinka naurettavaksi hän joutuisi, jos tämä hänen kirjallinen petoksensa tulisi ilmi! Hän rauhoittui hiukan nähdessänsä, kuinka kylmästi Elysée häntä tervehti, vaikka hän epäilemättä tunsi ruhtinattaren. »Hän ei ole mikään tuhma mies», ajatteli tämä.

Hän silitti hiuksiani ja rypistynyttä leninkiäni ja käsivartensa, jonka hän kiersi ympärilleni, ohjasi niin voimakkaasti liikuntojani, että sangen pian olimme matkalla katurakennukseen. "Minä olin Dagobertin kanssa sattumalta puutarhassa ruhtinattaren ohitse mennessä", kertoi hän minulle melkein huolimattomasti.

No, entä taulunne, siitä olen hyvin utelias tietämään, lisäsi hän, ellen olisi tässä kykenemättömyyden tilassa, olisin jo aikaa sitte käynyt luonanne. Olen sen kokonaan jättänyt, vastasi Nehljudof kuivasti. Ruhtinattaren, imartelun epärehellisyys oli hänestä nyt yhtä ilmeinen kuin tämän salaama vanhuuskin. Ei hän mitenkään voinut saada itsensä olemaan ystävällisenä. Sepä vahinko!

Valdemar auttoi prinsessaa ja morsiantansa siitä ulos ja vei sitte ruhtinattaren linnan juhlallisesti koristettuun saliin. Täällä lankesi hän vielä kerran Signen kanssa pelastajansa jalkain eteen. Molemmat olivat niin hurmetuksissa, etteivät vielä oikein tienneet, oliko tämä nyt heille tapahtunut todellisuus, vai uni.

Näissä näytti hänet niin usein voittavan ruhtinattaren kaikilla aloilla syvempi viisaus, että Cassiodorus, joka usein oli läsnä tällaisissa väittelyissä, ei voinut olla surkutellen huomaamatta, että tämä kerran niin loistava nero oli hiukan ruostunut oppineen seuran puutteessa. Mutta Cethegus, tuo täydellinen ihmistuntija, oli oppinut vielä syvemmältä tuntemaan tuon ylpeän naisen sielun.

Enkö minäkin kerran, hovissa ruhtinattaren silmien edessä, juuri samoin kuin Charlotte nyt, kaikin voimin koettanut panetella pahaa aavistamatonta miestä? Enkö silloin rohkeasti selittänyt, ett'en voinut häntä kärsiä? Ja vaikka koko elämäni palvelisin häntä kuin palkkatyttö, en kuitenkaan koskaan voisi sovittaa, mitä pahaa hänelle olin tehnyt lapsellisessa sokeudessani!

Reutercrantz, joka kuuli sen, kääntyi päin, pyyhkäisi suutaan ja virkkoi: Näetkös, ystäväni, kuninkaankin täytyy olla vähän filosofi ja filosofia on arvossapidettävä tiede lisäsi hän, tehden taaskin syvän loven viilipyttyyn. Silloin kuului taas selvästi ruhtinattaren ääni kamarista. Pelastakaa minut, kreivi ... kuningas tulee! Kuningas ja Reutercrantz katsahtivat toisiinsa.

"Aivan sellaiselta," hän kuului nauraen vastaavan, "että sinä aina saatat asettua sisaresi rinnalle, ja eilisessä juhlakulkueessa tuo suuri Roomalainenkin, joka ratsasti kuningattaren rinnalla, katseli yhtä paljon häntä kuin itse Kleopatraa. Jos sinä olisit ollut muassa, niin hänelle olisi jäänyt tuskin silmäystäkään ruhtinattaren varaksi, sillä kaunis sinä olet, että sen tiedät.

"Pitäisihän minun kädelläni koskettaa hänen käsivarttansakin", kuningatar sanoi ja veti sormensa yhteen, ikäänkuin ne olisivat sattuneet johonkin saastaiseen.. "Jos sinä tarkoitat jotakin kukkienmyyjää, huilunsoittajatarta tai sellaista..." "Kuinka rohkenisin esitellä mitään niin sopimatointa?" Lysias kiivaasti keskeytti ruhtinattaren puheen.

Päivän Sana

kilpaa

Muut Etsivät