Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kas miten! oli Annushka ihastuvinansa ja Iivana jatkoi, kehuen Ropottia ja sen kansaakin: Ja mikä viisas kansa vielä!... Oikea tshuhnan kansa tarkoitan!... Sitä Ropotin kertomaa mustalaisen todistusta hän nyt veti puheensa vahvistukseksi, selitti sen asian, ja Ropotin eduksi kehasi: Vot viisas kansa... Yksi on, jota ei mustalainenkaan petä... Vot!
Oli sotkeuduttu puhumaan siitä Ropotin kansasta. Iivana sitä puhemiehensä mainetta ja arvoa kannattaaksensa kehui, kehui myös pelkästä ystävyydestä. Hyvä sydän hänellä, suutarilla, kun olikin. Vot tshuhnan kansa!... Eh, mikä kansa, kanalja! kehui hän. Mutta Annushka höyrähteli, valmisti ja puhui ihmetellen: Niin, vot!... Kun on oikea tshuhnan kansa, niin vot!
Ropotti kierteli, tolkkasi: Tuota, nyt... Niin jotta nyt tää ... ryssä?... Häh? Niin... Vot, ryssä? Ja taas täytyi Ropotin. Hän imeksi, kierteli, hoki: Hän ... ryssä... Hän, tarkoitan, on se kuin... Niin jotta hän ei ole järin tshuhna eikä taas erin ... niinkuin suomalainenkaan.
Jopa niin hyvät, että Iivana oli ottanut Ropotin kosiomieheksensä, varsinkin kun Ropotti oli oman maansa tapoja muistellen selittänyt, miten tärkeä on puhemies naima-asiassa.
Niin alkoi hän veikeästi painaa raittia pitkin Iso-Peskiin kylään johtavaa tietä. Matkallansa tapaa Iivana Jussi Ropotin Muolan Perkjärveltä ja saa hänet kyytimieheksensä. Heidän mielenkiintoinen keskustelunsa. Kuten sanottu, ei Iivana tuntenut morsiantansa muuten kuin korvakuulolta.
Kun siis kylän lähettyvillä joukko puoli-juopuneita iso-peskiiläisiä vastaantulijoita hanuria rämisyttäen ajaa remusi ohi solvaten Ropottia tshuhnaksi, niin siellä takana jalkojansa riiputtava Iivana antoi niille jo Ropotin puolesta vastaan: Entäs sinä itse!... Koiranpoika... Eh sinä! Ne menivät, remusivat nuo vain, hoilottivat ja hanuria yhä vinguttivat.
Aaaa! veti Iivana, rykelmäinen nenä punaisena kuin pulpukka ja lisäili, ihmetteli, Ropotin kansaa mairitellessaan: Vot, siinä sinulle kansa!... Ei ole mitään tuntomerkkiäkään... Vot, siinä sinulle oikea Suomen kansa! Mutta jo olivat he tulleetkin kylään.
Ja Ropotin täytyi nyt ruveta kansantieteilijäksi. Hän nyhti ruunaa ohjalla ja tapaili selittäen: Vot ... tshuhna tää... Hän on enemmän niinkuin ... kuin tuota sanoisi ... enemmän niinkuin mukurainen ja ... viinaan ja naisiin menevä, niinkuin ... tää tshuhna a... Varsinainen ja niinkuin oikea suomalainen tää, niin ... hän on niinkuin... Niinkuin nyt tää Muolan ja ... tää nyt vaikka Johanneksen mies...
Sitä korvaustaan vaatimaan se ehätti. Ja nyt se vielä oli hoksannut uuden asian: Iivanahan oli häntä jo suudellut kuten morsianta. Puhemies-Annushka voi sen vaikka valalla todistaa ja siitäkin hän vaati hyvitystä rahassa. Mutta mistä otat, kun miesten rahat on jo juotu ja miehet itse heilupäällä? Niin Ropotin kuin Iivanankin silmissä jo tupa pyöri ja savu hämärsi.
Ka ... tuota... Hukkui... Otti ja hukkui... Ha-aaaa... Vot kuinka, kirkastui Iivanan hymy jos miten leveäksi ja hän kehui taasen Ropottia: Mutta sinä, Ropotti, kehui: Sinä, vot, väärin teit kun toisen muorin mertaan veit... Viisas sin' oot!... Ih! Ja hän nauroi ja joi Ropotin terveydeksi ja hihkasi ja hymyili ja kapakassa oli oikea höyry ja elämä ja ilo. Se oikea morsian siihen nyt tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät