Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan? Repo sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan; Ei saanut revolla sanaksi, Hanhikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan, Rikkahasen Riikolahan, Paksuhun Pajarilahan? Jänis sanan saatantahan, Kieli kerran kerrantahan; Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa."
Sen soi repo mielellänsä, ja keittivät nyt kumpikin siinä puuroa eri padalla, mutta yksillä tulilla. Saihan kumminkin revon puuro ennemmin valmiiksi, se kun oli aikaisemmin tulelle pantu, mutta hukan puuro oli mustaa, revon valkeata, vaikka sitä hukka ei niin kohta sattunut näkemään.
Meni akka metsään, Repo tuli vastaan: "Syö'pä repo kissa! Kissa ei syö hiirtä, Hiiri ei pure nuoraa, Nuora ei lyö härkää j. n. e." Eipä repo syönytkään. Meni akka metsään, Koira tuli vastaan "Tapa koira repo! Repo ei syö kissaa, Kissa ei syö hiirtä, Hiiri ei pure nuoraa j. n. e." Eipä koira tappanutkaan. Meni akka metsään, Susi tuli vastaan: "Syö'pä susi koira!
Repo teki neuvon mukaan, mutta varis ei maata myöten mennytkään, vaan lemahti lentoon ja sanoi mennessään revolle: "oli sinulla neroa pyytääksesi, mutta ei ollut neroa saalistasi syödä!" Kyöstin metsästys. Haaviston Kyöstinkin piti saada isältään pyssy. Olihan hän jo iso poika, joka muka kyllä jo ymmärtäisi pyssyä käyttää.
He rupesivat aterioimaan. Tätä ei kuitenkaan hukka nähnyt, kun ei piiloon mennessään muistanut asettua haaskaan päin. Repo keksi sen ja nykäsi vähän käpälällään kissaa, joka tästä rupesi murisemaan. Hukka kun niin oudon äänen kuuli, halusi nähdä itse eläintä, mutta kun sitä nähdäkseen kääntymään rupesi, niin hänen häntänsä risuissa vähän rusahteli.
Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Repo on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi revon reyhkävän re'essä, aina käyvän ahkiossa, kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla.
Repo, joka entisten petoksiensa vuoksi pelkäsi häntä, aikoi ensi hämmästyksessään pakoon lähteä, mutta kävi tuosta kuitenkin kohta rohkeammaksi, kun hukka ja karhu rupesivat pakinoimaan keskenänsä. "Et usko", sanoi hukka karhulle, "minkälaisen elävän Mikko on kotiinsa saanut; ei se ole suuren suuri, mutta söisi se sinutkin, jos kynsiinsä saisi.
Toinen vierähytti häntä jalallaan, visseytyäkseen ettei hänessä henkeä ollut; kolmas oli lapsi, joka huvikseen nykki häneltä viiksiä irti. "Kärsiväisyyttä!" sanoi repo, "tuo lapsi ei tiedä mitä tekee; ei se tahallaan minua loukkaa; parempi siis kärsiä vähän ajan kiusa kuin panna henkensä alttiiksi." Sitten tuli metsänkävijä pyssy olalla.
Ei ollut aikaa katsoa, minne meni, ei tilaisuutta suojattuja paikkoja etsiä, täytyi turvautua tiehen pikemmin päästäkseen. Mutta siinä oli koirainkin hyvä kaikki voimansa ponnistaa; ne näkivät saaliinsa, eivät enää haukkuneet, vaan huutivat, kohti kurkkuaan ulisivat. Lika roiski, vesi sinkoili tieltä kauas metsään, ja Repo luuli jo viimeisen tuhonsa tulleen.
Pitkäksi aikaa ei ajo päässyt keskeytymään, mutta sen verran oli Repo sentään saanut hengähtää, että pääsi metsän peittoon, sakeaan näreikköön, joka oli täynnä mutkittelevia karjan uria ja jossa hänen oli helpompi paeta kuin koirien seurata, niiden kun taas oli täytynyt ottaa vainu avukseen, ja se viivytti.
Päivän Sana
Muut Etsivät