Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Mutta oikeuden kannalta katsoen, vaikk'ei juuri todellisuudessa, tuo rauhallinen ja hyvänlainen Renato yhä vielä kantoi otsallaan kolmea kruunuansa, niitä lukuun ottamatta, joita vanhuus, runollisuus ja taide olivat hänelle hankkineet: harmaita hiuksia, laakereita ja ruusuja.
Se on niin varsin hyvällainen. Ja onpa sillä vielä kaikenmoisia hienouksiakin niitä varten, jotka sitä ensi katsannolla miellyttävät. Malttakaa vähäisen, kas kuinka se nyt nousee pystyyn tuon herran satulaa vasten ja rupee hänen kinnastaan nuolemaan." Tuo nuori herra, josta Fridolin puhui, oli herttua Renato. Tranche-Montagne näytti aikovan sanoa häntä tervetulleeksi.
Hän kuuli, voimatta kuitenkaan ymmärtää, muutamia sanoja, joita nuori herttua, hänen äitinsä ja tohtori vaihtoivat keskenänsä. Vihdoin tuo viimeksimainittu veti esiin viittansa alta pienen pullon ja ojensi kätensä tarjotakseen sitä sairaalle. Jolanda herttuatar tarttui siihen, aukaisi korkin ja pani sen poikansa käteen. Renato jo nosti sen huulillensa...
"Nämä herrat kysyivät neuvoa minulta, eikä meillä ollut mitään parempaa tehtävää aikamme kuluksi... Minä tunnen sitä tointa hiukkasen... Seurattiin minun neuvojani, ja totta tosiaan, sen pahempi Galazzo'lle, lähtipä hän tästä mailmasta niin että saakeli perään soitti!" Renato Lothringilainen.
Saimme jälestäpäin kuulla, että Burgundin herttua oli nämä molemmat kurjat lahjonut pitämään herttuatarta vankina jossakin heidän linnassaan. Heti kohta, huolimatta surkeasta tilastaan, huolimatta vaaroista, hänen ylhäisyytensä herttua tahtoi lähteä liikkeelle. Me lähdimme. Vaan nyt, kun vaara en ohitse, arvelen, että voisimme kääntyä takaisin, ja..." "Ei suinkaan!" Renato herttua keskeytti.
Bubenberg, Hallwyl, François Villon ja Renato herttua tarttuivat nyt paarihin, nostivat ne väkijoukon yli ja kantoivat ympäri taistelukenttää, samalla kun joka taholla näkyi voiton-merkkejä, tulisoihtuja sekä miekkojen välkettä. Veli Starck oli kärsinyt, oli taistellut, oli pannut koko elämänsä alttiiksi, toivoen vaan sitä hetkeä, jolloin voisi kunniansa takaisin voittaa.
Kuitenkin, siitä päättäen, mitä Renato herttua kertoi, hän on suuri petturi. Ollaanpa varulla!" "Te olette Ranskan kuninkaan palveluksessa?" Ramswag'in herra kysyi. "Hän käyttää minua lähettiläänä. Olen paljon maita matkustanut, häneltä käskyjä tai kirjeitä kuljettaen."
Seurasi hirvittävä äänettömyyden ja tuskan hetki. Sitten kuului äkkiä melua, josta saattoi eroittaa tämän huudon: "Täällä ollaan! täällä ollaan!" Se oli Herman Nagöli ... ja hänen edellänsä astui Diesbach'in poika sekä Renato herttua. Jälkimäinen kantoi Burgundin herttuan suurta lippua; edellinen Suur-Bâtard'in lippua. He laskivat nyt nämäkin samaan paikkaan, jossa muut liput jo olivat.
Kilian lankesi polvilleen Hedwigin isän viereen; hänkin nyt kutsui tätä isäksensä. Winckelried yhdisti heidät samaan, pitkälliseen syleilykseen. Renato herttua puolestaan teki tämän lyhyen selityksen: "Urheutensa innossa Diesbach oli seurannut vihollista järveen saakka. Hän kaatui veteen ja oli hukkumaisillaan!" "Vai niin!"
Jolanda astui runoilijan luo ja ojensi hänelle kätensä. Tukahuttaen ilohuudon, tämä nosti sen huulillensa. Sitten herttuatar lähtiessään pois huoneesta sanoi: "Tulkaa takaisin huomenna, François Villon: Renato, Lothringin herttua teitä vartoo." Jonkun minuutin runoilija vielä makasi liikkumatonna, silmät innosta säihkyvinä, kasvot kyyneleiden vallassa ja hymy huulilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät