Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mutta isoäiti hymyili yhtä lempeästi kuin ennenkin, Anna Sofia oli yhtä ystävällinen kuin ennenkin ja yhtä vallattomia olivat pienokaiset ja niinpä haihdutti päiväpaiste usvapilvet ja taivaanranta valkeni kuunneltaessa kertomuksia vangitun neiti Reginan kohtaloista.
Kun hän illalla meni levolle ja ummisti silmänsä, näki hän hurmautuneena pari raitista, verevää huulta lähestyvän omia huuliansa hän, jok'ei eläessään maistanut ainoatakaan suudelmaa äidiltänsä. Reginan äiti oli jo 28 vuoden vanha, kun hän joutui naimisiin erään torpparin kanssa.
Täällä oli hän seisonut, tuo äärettömän ihana, onneton ruhtinatar; täällä oli hän nukkunut viimeisen yönsä ennen myrskyä. Se oli Bertelin mielestä pyhä paikka; kun hän painoi huulensa kylmää kiviseinää vasten, luuli hän siinä näkevänsä jälkiä Reginan kyynelistä. Salaman nopeudella iski outo ajatus hänen mieleensä.
Se mahtoi tulla multakasoista, joita oli luotu päätyseinämälle. Minuutti minuutilta kasvoi hänen levottomuutensa. Hän ei voinut viihtyä kauemmin yksin. »Miksi tahdot lyhentää ennestäänkin niukkoja hetkiä?» sanoi hän itsekseen ja aikoi mennä keittiöön; silloin näki hän Reginan paljain hartioin kyyröttävän lieden tulen edessä ja ompelevan nuttuaan. Pelästyneenä vetäytyi hän takaisin.
Lyökää minua, minä nauran teille, te vääräuskoiset; minä ylenkatson teidän uskoanne! Oli neiti Reginan onni, etteivät hänen sanojaan ymmärtäneet ne, joille ne puhuttiin.
Neiti Reginan kalpeat posket lennähtivät punaisiksi kuin illan rusko, joka ennustaa myrskyä. Korkeammaksi ja ylpeämmäksi kuin koskaan ennen oikaisi hän solakan vartalonsa ja hänen mustista silmistään välähti salama, joka ei kuitenkaan mitenkään hämmästyttänyt Martta-rouvaa.
Jesuiitta käsitti hänet väärin; hän luuli neiti Reginan vaikenemisen tulevan tottelevaisuudesta ja hän luuli hänen miettivän sitä marttyyrikruunua, josta hän oli puhunut. Oletko ymmärtänyt minut, tyttäreni? kysyi hän. Olen, isäni. Tahdotko vielä tänä iltana pyrkiä hänen puheilleen? Tahdotko... Tahdon.
Kätchen lennähtää ylös ja heittäytyy, huolimatta siitä erosta, mikä on hänen porvarillisen pukunsa ja tuon kallisarvoisen samettiviitan välillä, Reginan syliin, joka liikutettuna halaa uskollista lapsuudensa ystävää.
Ainoastaan toveriensa seurassa kävi Aleksis sittemmin joskus Forssassa koko sillä ajalla, jolloin hän edelleen oleskeli opistossa. Heille molemmille oli tämä ilahduttavaa, ja Regina oli aina ystävällinen. Joskus koetti Aleksis silloin päästä häntä salaa suutelemaan, mutta siihen ei Reginan puolesta tullut mitään vastinetta.
Häntä seurasivat useat muutkin lähinnä, seisoneista. Ei kukaan voinut selittää noiden mustien, kuutamossa kiiltelevien silmien salaperäistä voimaa, mutta kaikki sen tunsivat. Hetken kuluttua oli paikka Reginan ympärillä tyhjä, taistelu oli lakannut ja vihdoin viimeinkin saapunut vartijaväki lopetti mellakan vangitsemalla uppiniskaisimmat.
Päivän Sana
Muut Etsivät