Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Tässähän tuo on reessä ... panehan päähäsi, ettet edes palellu ... jos olisi tielle pudonnut ... sitä on miestä, kun nukkuu rekeensä niin, ettei tiedä tästä maailmasta! Pidä sinä suusi kiinni, että minä olen nukkunut ... tiedänhän minä paremmin itse. Nyt piti Liisan ihan väkisinkin nauraa tuolle ... niinkuin se ei muka olisi nukkunut, koska tuskin vieläkään on oikein valveilla...
Antero heräsi siihen, että häntä puistatti ja paleli. Hän huomasi makaavansa reessä ja hänen vieressään loikoi Lauri, joka myöskin samassa heräsi nahkasten sisältä. Missä me ollaan? kysyi Lauri. He olivat jossain lumisessa metsässä ja ajaa nytkyttelivät hiljalleen eteenpäin. Lauri aikoi nousta kävelemään eräässä mäessä, mutta vaipui takaisin rekeen.
Hän en mennyt toiseen maailmaan. Todellakin? Eipä päässyt hengissä täältä edes kotiansakaan, reessä heitti henkensä. Kun, päästyämme taloomme, ruvettiin häntä nostamaan reestä, kaatui hän kuin jauhomatto; jo oli aivan kohmettunut, siinä makasi ruumiina, töin tuskin saimme hänet reestä ulos.
Jukkekin heittäytyi äänettömäksi ja ajatteli: »Lieneekö siitä Antti noin vähäpuheisella tuulella, kun hän istuu tällä puolen reessä, vaan kun lienee siitä, niin olkoon. Mistä tietää, entäpä Jokelan kyläläisiä sattuu vielä vastaan tulemaan; kaupungissahan heilläkin on asioita. Silloin olisi vahinko, jos tukkilainen istuisi minun oikeallani.»
Hänet asetettiin varovasti heinistä tehdylle vuoteelle; sitten nuorukaiset riisuivat takkinsa ja peittivät hänet niillä; niiden päälle pantiin taas heiniä, jonka jälkeen kaikki köytettiin kiinni reessä olevilla nuorilla. Hevonen valjastettiin, ja lähdettiin hiljaa ajamaan rinnettä alas virran vartta kohti.
Kun hän taas istui reessä oli hänen onnensa vasta korkeimmallaan. "Minä tunnen voivani paljon paremmin", sanoi hän. "On juuri niin kuin makoisesti maatessansa sen verran yöllä herää, että ennättää sanoa: ah, tämäkös on suloista, ja sitte taas nukkuu. Mutta minä en nyt makaakan, minusta on kuin jo olisin iankaikkisessa elämässä".
Hän käski kohta asettaa hevoiset ja päätti lähteä H:n kaupunkiin, sillä varmasti ei kukaan muu kun Oskari ollut vienyt häntä pois ja sisarensa olisi häntä ainakin parhain neuvova. Puolen tunnin päästä istui hän reessä, ja ajoi kiljuin parkuin järven poikki, suurien lumikinoksien läpitse; sillä hevoisensa olivat hyvät, ja ajo-mies kova.
Ensimäisessä reessä istui mies, jonka kasvonpiirteet kaikki tunsivat, vaikkeivät olleet koskaan häntä nähneet, ja hän kuunteli jyliseviä, raikuvia eläköönhuutoja ystävällisesti nyökäyttäen päätään kansalle vastaukseksi. Keisari oli tullut, hän oli nyt Suomessa, meidän kaupungissamme! Ja riemastus oli rajaton.
Mutta miehiä hän ei vielä tuntenut. Kaksi istui reessä, kolmas ajajana kuskipallilla. Kun hevonen ehti puolijokeen, tunsi Hanna tulijat varmasti. Perässäistuvat olivat Paloniemen Heikki ja isä, ja ajajana Juhani! Heti kun Hanna heidät tunsi, ymmärsi hän, että sovinto oli tehty. Vierekkäin istuivat nyt samassa reessä Heikki ja isä!
Tahtoisi juosta, mutta lyhyt on askel tähtien tanssilavalla; liukastellen, käsiä ojennellen hoikka naisvartalo astuu rekeä kohden. Jo on luona. Jo heittäysi rekeen. Ja varsa vavahti lähteäkseen. Nyt, nyt kohta kiristyvät ohjat, nyt kohta jälleen juoksen myrsky vihurina. Mutta käskyä ei kuulukaan. Reessä ovat hiljaa, hiljaa, niinkuin korkealla taivaalla, missä tähti äänetönnä putosi...
Päivän Sana
Muut Etsivät