Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Kor seurasi minua näyttämään suorinta tietä ravintolaan ja hankkimaan minulle ajurin, joka kuljettaisi matkalaukkuni kotiin. Ajaessa istui hän ajomiehen rinnalla riemuten ja mutistellen suutansa toisille ryysyisille pojille pitkin katuja.
OORTTA. Täälläpä siivoa on! Luulisi tulevansa yleiseen ravintolaan! VARRO. Kaarlo oli hieman huonolla tuulella ja sen vuoksi... LIINA. Täytyi hänen hakea lohdutusta pullosta ja kumppanista. RIIKKA. Sukulaiset eivät luonnollisesti ole kylläksi. Kyllä, täti, niistä saa usein enemmänkin kuin tarpeeksi. VARRO. Jos nuo pullot häiritsevät, niin minä lohdutan, että ne sisältää vaan kaljaa.
On kunniakkaampaa kantaa sellaista mitalia, lausui hän puheensa lopuksi, kuin käydä koristettuna nauhoilla ja tähdillä, joita annetaan henkilöille, jotka eivät mitään ole tehneet. Hilpeyden juuri ollessa korkeimmillaan avautui ovi ja »Kullatun Sarvikuonon» ravintolaan astui kaksi uutta vierasta.
Tällä tavoin he saapuivat ravintolaan, Siellä hänen piti ruokasalissa sanoa, ja hän sanoikin sen kyllin kömpelösti: Olen löytänyt pienen tytön! Koko talon väki keräytyi pientä tyttöä katsomaan. Ei kukaan häntä tuntenut; ei kukaan saanut selvää hänen nimestään niinkuin hän sitä äänsi paitsi yksi sisätytöistä, joka arveli sen olevan Konstantinopeli, vaan sitä se ei voinut olla.
Hänen kasvonsa olivat tyynet, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, ainoastaan kynsien naarmut hänen kaulassaan osottivat, mitkä hetket hänellä oli takanaan. Boleslav kysyi teennäisellä ankaruudella: »Kuinka pälkähtikään päähäsi, Regina, lähteä ravintolaan?»
Kaikki mitä kapteenin oli onnistunut siitä käsittää, siksi kuin pieni pöytä, jolla oli keitetyitä lintuja ja sianlihaa, tuotiin kapteenin ja hänen matkatoverinsa eteen, oli seuraava. Eräs merenkulkija mies oli saapunut Arthur Kuninkaan Aseet nimiseen ravintolaan samana iltana pari tuntia ennenkuin kapteeni toverineen oli tullut sinne.
Olisinpa ollutkin onnellinen, joskin vain muutamain tuntien ajan, jos vielä olisin nähnyt Ellenin, Fabianin ja kapteini Corsicanin. Mutta tämäpä juuri oli yksi niitä nurjia puolia, joita matkoilla on muassansa. Minulla oli kiire, he olivat menneet, minäkin olin lähtemälläni, itsekukin oli suunnallaan, eikä ollut juuri uskottavaa että enää näkisimme toisemme. Kello 2 aikana palasin ravintolaan.
Joka päivä olin näkevinäni silmieni edessä tuon onnettoman miehen, välistä vimmastuneena lyövän rikki peilin, joka viattomasti aiheutti hänen tuskaansa, välistä seisovan liikahtamatta tuon hirmukuvan edessä mikä hänet kiveksi jähmistytti. Minä muistelin kuinka kerran, poikettuamme tiepuolessa olevaan ravintolaan, satuin hänet äkkiä näkemään. Hän seisoi samalla tapaa aivan kirkkaalla päivällä.
Ystävä teki Lentsin iloiseksi, aivan niin kuin paraikaa ripeä päivänpaisteinen sade ulkona virvoitti luontoa. He odottivat, siksi kun sade lakkasi, ja nyt mentiin yhdessä ravintolaan; mutta jo ulkopuolella he erosivat, sillä Pilgrim sanoi, ettei hän Lentsin seurassa mene Petrovitschin näkyville.
Kovasti hämmästyneenä haen lähempiä tietoja. Tulee ilmi että hän oli tullut ravintolaan keskellä yötä omalla hevosella erään nuoren naisen kanssa, joka aamulla oli kadonnut SELMA. Mutta tämähän on romantillista MILLER. Hävytöntä se on.
Päivän Sana
Muut Etsivät