Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Näytti siltä kuin tahdottaisiin hieroa rauhaa väkijoukon kanssa, joka eneni ehtimiseen. Kaikkien katseet kääntyivät nyt kreivi Hornin asuntoon; odotettiin tämän kuuluisan neuvosherran näyttäytyvän. Mutta hän ei tullutkaan; hän halveksi rauhan hieromista kapinallisen roistoväen kanssa. Katu oli nyt kokonaan suljettu.
Se ei ollut sitä laatua, että se tuottaisi rauhaa sydämeen ja levollisuutta mieleen. Severin oli puhunut hänelle sanoja, jotka olisivat saattaneet hänessä herättää suurinta riemua. Sillä mikä tyttö ei mielellään kuule uljaan nuorukaisen puhuvan hänelle rakkaudesta. Ja minkä tytön sydän ei itse syttyisi rakkauteen semmoista nuorukaista kohtaan.
Ja mitä heidän kadotettuihin sieluihin tulee, lupaa heille valheen ruhtinas kuoleman jälkeen rauhaa ja jatkuvia nautinnoita hänen valtakunnassaan. Tähän tapaan keskustelu jatkui jonkun aikaa. Svenonius ei jäänyt vastausta vaille, vaan olipa ehdottomasti voitollakin, niinkauan kun Aadolf väitellessään liikkui puhdasoppisuuden alalla.
Hänen ensimäinen kirjeensä siitä, kuin hän tällä kertaa jätti Wittenbergin, on kirjoitettu näin: "Hyvälle ja rakkaalle Käthe Lutherin'alle Wittenbergiin. Armoa ja rauhaa Herrassa." "Kallis Käthe!
Anni. Hän ei anna rauhaa minulle hetkeksikään enää. Mitä pitää minun tekemän? Hän on kyllä sukuaan venäläinen, mutta enhän voi kieltää, kun hän minua vaimokseen pyytää. Se on tosin vasten kaikkia kansan tapoja. Sillä ei koskaan ole kuultu suomalaisen äyrämöistytön ja venäläisen pojan suostuvan keskenään avioliitosta.
Minun sydämeni on vallan murtunut; sillä kolmeen päivään minulla ei ole ollut mitään rauhaa. Minä en voi nukkua öillä, sillä näen kauhistavaa, pahaa unta; ja Anni salaa pitää tarkan vaarin minusta, sen huomaan, eikä milloinkaan jää yksin minun kanssani, kun hän vaan voi sitä välttää. Minä näen että hän pelkää minua, ja että hän epäilee jotakin, tietämättä oikeastaan mitä.
En ole ikinä saattanut aavistaa, että maailmassa voisi löytyä sellaista onnea, kauneutta ja rauhaa, joista ihmiset eivät mitään tiedä. Mutta tahdon säilyttää tämän kaiken mielessäni, kunnes saan sinut tavata, sillä niin pian kuin minulle vain ilmaantuu vapaa hetki, tulen Roomaan.
Waikka Kämälässä koetettiinkin wielä tämmöistä näennäistä ylewää lewollisuutta ja arwoa pitää yllä, ei kuitenkaan heillä ollut oikeata rauhaa, sillä sydämessä oli jotakin kalwawaa. Isäntä oli useinkin harwapuheinen ja ajatuksiinsa waipuneena. Wierastelemisissa käyminen ylewien, wanhain ystäwiensä luona harweni harwenemistaan ja hännystakkia ei hän juuri usein pannut päällensä.
Sentähden minun piti vielä viipyä paikoillani. Lukuhaluni ja taivaallisen rauhan etsimiseni tarve yhä vaan lisääntyi. Päiväkaudet lu'in ahkerasti, ja yöt vietin ajattelemalla ja rukoilemalla autuudestani, mutta kaivattua rauhaa omalletunnolleni en saanut.
Minut unohda, sulta ma sylini suljen, vain rauhaa kaipaan, kuoleman yötä. Sen tiedän ma kuitenkin: kussa ma kuljen, mun lähelläni sa kuljet myötä, sillä muistot sun minuun yhdistää, kevätmuistot, jotka kimmeltää jalokivinä, kirkkaammin loistaen kuin helvetinkivi rakkauden.
Päivän Sana
Muut Etsivät