Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Kaikissa ihmisissä oli nyt vakautunut se mieli, että nyt Antti kahlehditaan ja viedään pois ijäksi päiväksi. Ja kaikki rakennuksen työmiehet uskoivat, että Uusi Hellberg tulee työnjohtajaksi. Olihan sen jo Rantalan Taneli sanonutkin työmiehille.
"Katsohan herjaa vain, kun ylpeäksi röyhähti! Vai ei muka Matin syli vältäkkään mokomalle röökinälle!... Mutta kyllähän se tietään, kenen polvelle se mieli tekisi... Rantalan Kallen, Rantalan Kallen!... eikös se, Lippa, käynyt kuin naulan päähän?..." naureskeli mielissään isäntä. "Lihjaanpa livahti, sanoi Sauna-Taavetti, kun kaivoon putosi!
Isäntä oli monta kertaa sanonut: "ei tässä kodissa viihdy, kun et osaa pitää edes huoneita siivossa järjestyksessä ja vielä vähemmän lasten neniä puhtaina." Mutta hänen piti nyt näkemän, että Reeta osasi sekä huoneet siivota että lapset asettaa puhtaaseen pukuun, Rantalan emäntä oli puhunut samasta asiasta, ja sanonut, että Reeta oli tullut toisellaiseksi, kuin mitä alussa oli.
Rantalan piian aitassa? Sinut on nähty sieltä lähtevän keskellä yötä... Eikö se ole totta? Totta se on... Mutta ei siinä ole sen pahempaa. Minä seisoin isäni edessä sillä mielellä kuin olisin tahtonut sanoa: »Lyö, jos haluttaa!»
Ja salaman nopeudella muistui hänen mieleensä suuri kirjava kukkavihko, nolon näköinen, punoittava naama ja sitten tuskallinen, sääliä rukoileva katse. Agnes kavahti pystyyn. Nyt hän ymmärsi. Pitäjäläiset puhuivat vielä vuosikausia siitä, että joku oli kuullut joltakulta, että joku oli nähnyt kuinka kuuluisa laulajatar oli tuonut kukkia pastori Rantalan haudalle.
Yhä se vain olisi isäntä Lippaa kiusannut, hän näet olikin semmoinen irvihammas koko mies. Vaan Lippakaan ei enää ollut eilispäivän lapsia, kolmenkymmenen korvilla kun jo oli, niin ett'ei se ollut niinkään helppo kontita hänelle Rantalan Kallea.
Rantalan talossa isäntä poikineen, emäntä tyttärineen olivat jo ehtineet kylyssä käydä ja pehmeät löylyt ottaa.
Naisilla oli molemmilla kukkaseppeleet kädessä. Toisella, joka näytti olevan keski-ikäinen, oli kaksi, mutta nuoremmalla, joka oli elämänsä keväimessä, oli ainoastaan yksi, lemmenkukista sidottu seppele. He lähenivät hautaa, jonka päälle mustaan kiveen oli piirretty Rantalan isännän ja hänen ensimmäisen vaimonsa nimet. Haudankaivaja lähestyi heitä. "Hyvää iltaa, Rantalan emäntä!"
Semmoista summaa sinä et ole eläissäsi nähnytkään... Vai hä?» Ei vastausta. »Viidettä sataa markkaa ... ja puolet otin, toisen puolen jätin sinne... Kysyi se itse Pärpuumi konttoristiltä, että onko se tämä sen Rantalan isännän poika, sen Juho Erkki Huotarisen?... On kai, sanoi risti, ja minä sanoin, että on se. Ryypyt ja sikarit ne läksi ja se sotkamolainenkin sai siinä sivussa.
Nyt olivat ne kaikki toisen omat hänellä ei ollut mitään niiden kanssa tekemistä Reeta sai hänelle antaa niistä omenan tahi olla antamatta. Tämä tuntui hänestä katkeralta, ja hän kulki ääneti Reetan rinnalla. "Ptruu, soh!" kuului ääni huutavan tallin luota. "Hyvänen aika, Rantalan hevostahan jo valjastetaan. Minunkin täytyy mennä sisälle katsomaan, eikö meidän Maurikin jo aio lähteä."
Päivän Sana
Muut Etsivät