Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Eikö se ole elämän arvoista, kristitty?" "On", vastasi Totila, "mutta äärettömän vaikeata se on. Liian vaikeata ihmisvoimille. "Ei, Teja! Jollen minä saata joka kohdassa yhtyäkään hurskaan ystäväni uskoon, joka vallitsee tätä aikaa, niin se ainakin on varma, että on olemassa hyvänsuopa Jumala, joka rankaisee pahan ja suojelee hyvää.
Vaan ihmekö oli, jos tulivat, kun näki myötäänsä ihmisten lapsia, jotka sille jäljelle olivat joutuneet. Ja kun Liisalla oli niin pahat vinkeet jo, ja kaikki sanoivat, että oikeaa ihmistä ei Liisasta tule... Latun emännän mieleen tuli Viion lesken puhe Tolpan Annasta. Ehkäpä Jumala näin nyt rankaisee häntä Liisan kautta. Antaa hänelle samanlaisen palkan kuin Kreetalle.
"Tämä lauselma 'Jumalan vanhurskaus'", hän sanoi, "suututti minua paljon; sillä kaikkien opettajieni mukaan minun täytyi filosofillisessa merkityksessä ymmärtää sillä sitä vanhurskautta, jonka kautta Jumala on hurskas ja rankaisee rikollisia.
Etkö sinä muista, kun Jumala huoneentaulussakin sanoo: 'Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan väkevän käden alla, että hän teitä ajallansa korottais?" "Korottaako Jumala nöyrät?" "Vissimmästi hän nöyrät korottaa ja pahat rankaisee."
"Minä taas," Euergetes sanoi, "olen lapsesta saakka katsellut juhlakulkueita parhaasta paikasta, ja sen vuoksi kohtalo rankaisee minua sillä, että se tekee minut välinpitämättömäksi kaiken sellaisen suhteen, kun sitä vastoin nuo köyhät raukat, jotka saavat nähdä vain muassa olijoitten neniä, hiuksia ja selkiä, saavat aina iloita jostakin uudesta komeudesta.
Muiden erhetysten muassa joita Pootualaiset yksipäisyydellä puolustavat, on sekin, että vaikka Jumala palkitsee hyvät ja rankaisee pahat teot harjoittaa hän kuitenkin tätä tuomio-oikeutta vasta tämän elämän jälkeen.
Mutta minkä tähden Jumala rankaisee syyttömiä lapsiraukkoja? sitä ei hän ymmärtänyt. Siikalahden Mikon oli alussa, kun emäntä itkemään rupesi, tehnyt mieli ruveta selvittämään tälle, että olisi ollut mukavampi jo ennen murehtia, että tässä onkin eletty aivan niinkuin viimeistä päivää ja että kyllä emäntä on ollut aivan samanlainen kuin isäntäkin.
Lapsi itki sylissä ja Sanna koetti sitä tyystyttää. Kyllä hän uskoi, että asia niin oli kuin naapurin akka sanoi, että jota Jumala rakastaa, sitä hän myös rankaisee. Mutta nyt tuntui se niin kovalta, niin raskaalta, että luonto tahtoi kapinaan nousta. "Hoh... Herra armahda, kuinka minulla oli hätää! ei yksikään usko!"
Uskonsisaret koettivat häntä loukkiakin, mutta muori sanoi, että hänellä ei ole muuta kuin yksi sydän, se on joutunut noiden *lasten* haltuun, eikä hän jaksa repiä sitä pois. »Kun omatuntoni ei sitä vastaan sano, niin mahtaneeko Jumala siitä rangaista?» Ne sanoivat, että rankaisee, lukivat hirmuisen tuomionsa.
Kansa huokaa runsasten verojen alla, jotka makaavat maanviljelyksen päällä, jotka jo ovat niin tuntuvat, että jos Herra rankaisee meitä kato vuodella, niin tulee rauta-tien rakennuksemme seisomaan, sillä mistä otettaisiin rahaa? Kansa kärsii kuitenkin enimmän siitä käytöksestä, kuin se saa pitää hyvänänsä onnellisimmilta vertaisiltansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät