Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ei! ei hän silloin olisi puhunut minulle, niinkuin puhui, ei katsonut minuun, niinkuin katsoi, ei hymyillyt minulle, niinkuin hymyili. Mutta vaikkei hän olisikaan oleva omani, minä rakastaisin häntä sittenkin, sitä muistoa, mikä hän olisi oleva minulle, sitä kuvaa, minkä hän olisi mieleeni jättävä. Rakastaisin häntä siksi, etten voisi rakastaa ketään muuta niinkuin häntä! Niinkuin Beatricea Dante!
"Mahdollisesti voitte saada kunnioitukseni; mutta rakkauttani ei milloinkaan." "Mutta, Annette, miksi niin? Te tahdotte murtaa minun." "En, herra asessori, minä en tahdo pettää teitä ... minä rakastan toista." "Ketä? Kuka on hän onnellinen?" "Henkilö, jota ette voi kärsiä, joka kuuluu toiselle, ja jota ei minun sovi, en saa rakastaa ... ja kuitenkin minä rakastan häntä enemmän kuin elämääni."
Että voi rakastaa tuollaista perhos-kreiviä ennen minä ... Anna Sofia vaikeni. ... Ennen minä ottaisin siivon nuoren miehen porvarissäädystä, aioit sanoa, lisäsi välskäri.
Tässä yksinkertaisessa kertomuksessa, sen jumalallisissa sanoissa ja tärkeissä tapauksissa näki hän uusia kuvauksia tuon ainoan luonteesta, jota hän etsi. Hän kuuli sanoja, jotka painuivat syvälle hänen sydämeensä; hän näki tekoja, jotka vavistuttivat häntä. Ja kaikista näistä suoriutui hänelle, ylevämpänä kuin ennen, tuo kaikkein totuutten totuus: Jumala rakastaa.
'Minusta teidän pitäisi hävetä tunnustaessanne olevanne niin halpamielinen, että tahdotte rakastaa minua, vaikka tiedätte, että olen luvannut rakastaa toista! Näin puhuttuani alkoi hän laulaa toista nuottia: hän alkoi häväistä Ambrosea.
Minun täytyi ottaa se huostaani, ett'en heitä saattaisi ilmi, häntä ja sitä naista, jota hän rakastaa. Mitä minuun tulee, ei minulla ole ollut, enkä tahdo mitään lemmittyä, vaan noudatan siinä Athoksen ymmärtäväistä esimerkkiä, hänellä näet ei ole semmoista enempää kuin minullakaan. Mutta mitä hittoja! ettehän te ole apotti, vaan muskettisoturi.
Onhan hautaaja-orjien joukossa keskenkasvuisia poikia, pretorianit siis eivät voi tuntea häntä, ja kun hän kerran vain pääsee Petroniuksen talolle, niin Petronius kyllä hänet pelastaa!" Lygiläisen pää painui rintaa vastaan ja hän virkkoi surullisesta: "Ei hän siihen suostuisi, sillä hän rakastaa sinua." "Sitäpaitsi hän on sairas eikä pääse liikkumaan omin voimin."
Tästäpä Marin viisaasta menettelystä Kinturi olikin huomannut, että Mari myös häntä rakastaa, ja rakastui itse vielä enemmän siihen Mariin.
"Minä tahdon sen todistaa", huusi hän. "Hänen täytyy kuolla. Hän ei saa elää." Hän heitti päänsä taaksepäin. Säihkyvät silmät hehkuivat villisti. Hänen musta tukkansa liehui valkoisten olkapäiden ympärillä. Hän rakastaa Atalarikia, mietti Cethegus. Mutta se ei merkitse mitään, sillä hän ei tiedä sitä vielä itsekään. Hän vihaa häntä samalla kertaa ja sen hän tietää. Se onnistuu.
Hänenkin ryppynsä ovat muodostuneet vähitellen ja niilläkin on oma historiansa, niittenkin takana on kokonainen elämä suruja ja iloja. Katson hänen silmiinsä ja minuun tulvahtaa outo riemu. Siinä hetkessä ymmärrän, miksi Jumala häntä rakastaa ja miksi siis minunkin on häntä rakastaminen niinkuin äitiäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät