United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tavallisesti pannaan verkot tyvenellä puolella kiveä; sillä hylje nousee kivelle tuulen puolelta ja menee veteen tyvenellä puolella. Niin sekaantuu hän verkkoon veteen mennessänsä. Usein tekee hylje kalastajille paljo vahingoita; hän noukkii pyydyksistä kalat ja repii usein pyydykset rikki; sillä ei hän pidä lukua kalain selittämisestä irti. Norppa.
Kokeilin kaikenlaisilla malleilla ja kaikki kelpasivat, erikoiset ja eriväriset. Sain pian tarpeekseni tästä ja lähdin. Ei makeata mahan täydeltä, ja tulee se kai kesä toinenkin niinkuin tulikin. Kalamies on usein vanhoillinen eikä helposti luovu pyydyksestä, johon hän on tottunut. Vanhat pyydykset voivat ruostua, mutta rakkaus niihin ei ruostu.
Siinä ei koskaan voi olla varma, ennenkuin kala on maissa. Ei milloinkaan voi antautua sen turvallisen tunteen valtaan, että pyydykset eivät petä ja että kala ei voi päästä. Välisuvanto on aina epäluotettava. Siinä on arkkuja, pukkeja ja otvia, joiden ympäri ja alitse kala voi kietaista siiman ja katkaista sen.
Parin päivän perästä on täysikuu, silloin näemme hyvin ampua." Lakkaamatta tehtiin nyt työtä, että saataisiin pyydykset kuntoon, ja metsämiehet panivat kaiken älynsä liikkeelle, sillä majava on viisas, epäluuloinen ja hyvin varovainen eläin, jolla on tarkat aistit. Kun pyydykset olivat kunnossa, piti odottaa oikeata aikaa. Pari yötä kului metsämiesten saamatta näkyviinsä ainoaakaan majavaa.
Tämä on kaikista hylkeistä vahingollisin ihmisille; hänen paras ruokansa on silakka ja silli. Tullen paikalle ja ajain takaa kaloja, karkoittaa ja pelättää hän kalat pois rannasta. Lisäksi vielä kokee ja repii hän kalastajain pyydykset. Kuutti on ensin vaatetettu valkoiseen villapukuun. Emä holhoo häntä huolella eikä päästä veteen ennenkuin villa on pudonnut.
"Minä en ole vielä eläissäni noinkaan suurta saalista nähnyt saati kahta sen vertaa. Kuka sen jaksoi nostaa vedestäkään?" "Severin nosti ja minä soudin." "No toden totta, se olikin sinun onnellasi," riemasi appi. "Mutta kuinka tiesitte niitä mennä lahdesta pyytämään, vai onko teillä aina pyydykset ulkona?"
Yksi Pieksu-Niilon kertomuksista oli tapahtunut eräälle hänen tuttavalleen tämän ollessa talvikalastuksellaan. Ilma oli parin päivän ajan ollut mitä inhoittavin, mutta kolmantena päivänä alkoi vähän seljetä, niin että muuan venekunta arveli että sinä päivänä varmaankin kävisi laatuun laskea pyydykset vesille. Toiset eivät sitävastoin uskaltaneet sellaista ajatellakaan.
Kalastusta yritelleet puolustautuivat sillä, että »he eivät olleet tienneet», että »eiväthän he» j.n.e., vaan että ne olivat »finskit», jotka olivat heitä yllyttäneet ja panneet pyydykset heidän käteensä.
Masennuksissa olivat Lapinpohjan miesten mielet. Tukalaksi oli olo jo heille käynyt Panun valtaan tultua. Missä vain voitiin, heille kiusaa tehtiin: poroja laitumilta vietiin, riista usein edestä ammuttiin, pyydykset hävitettiin, parhaat kalavedet anastettiin ja tierauhaa häirittiin. Jäkäläkin alkoi loppua, kun kuloksi oli isot alat kankaita poltettu.
Kalanpyynti kohta joutuu ja pyydykset ovat korjaamatta. Osannet noita korjata? Kyllähän minä osaan, vaan pitäisi asiain tähden liikkua muualla, esteli Reittu. Ne ei mahda olla niin tärkeitä, korjaa vaan, kyllä palkkasi saat. No, pitänee noita korjailla, taipui Reittu. Verkkokasa kannettiin tupaan ja niiden ääressä hän istua nuukotti pitkät päivät.