Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Jos olisi valittavanamme Afrikan kuumuus tai Pohjolan talvi, ennen toki pitäisimme raikkaan, pirteätä mieltä herättävän talvemme. Mutta hirmuiset ovat talven tuiskut ja pyryt, sanotaan. Totta on, että näiden aikana ei ulkoilmassa ole hauska liikkua, mutta muistettava on, että tuiskuja on verraten paljon vähemmän, kuin kirkkaita ja tyyniä ilmoja.
Hyiset tuulet, pyryt, paksut pilvet, myrskyt, alas vieryileväiset kivet ja tiettömillä seuduilla tapaava yö tuottavat vaaroja, joita vuorivuohen pyytäjä harvoin kauvan voi karttaa.
Kuudesta aina neljääntoista jalkaan vahva lumi ei ole harvinaista kovina talvina. Pyryt, jotka eivät missään niin myrskyile, kuin täällä, muodostavat usein neljänkymmenen ja kuudenkymmenen jalan korkuisia nietoksia, joiden ylitse Erzgebirgeläinen Lappalaisen tavoin suksii tahi lumikengillä laahailee.
"Mistä sen tietää?" sanoin, ikäänkuin säpsähtäen. "Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko. "Minkälaiset merkit?" "Esimerkiksi nämät ankarat pyryt ja pakkaset". "Mutta olen kuullut sanottavan, että kun on talvi kylmä, niin tulee lämmin kesä", väittelin ukkoa vastaan. "'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko. "No mitä muita merkkejä teillä sitten vielä on?" kysyin.
Tähän lempeään päällikköön oli Kaarlokin suuresti suostunut, ja tätä kunnioitti hän sydämmensä pohjasta muun velvollisuuden ohella, sekä rakasti häntä kuin poika isäänsä. Sitä hellemmäksi kiintyi majurinkin suosio Kaarloa kohtaan, mitä useammasti Kaarlo häntä vihollista ja kylmää vastaan suojusti. Sillä Balkanin pyryt ja pakkaset olivat yhtä ankarat päällikölle kuin alhaisemmallekin sotilaalle.
Hän tottui siis siihen ajatukseen, että tämä omantunnonvaiva oli hänelle hyvin ansaittu rangaistus, jota hänen täytyi nurkumatta kantaa, ja suri vaan hiljakseen. Vasta joulun jälkeen pääsi Henrik ensikerran ulkoilmaan kävelemään. Silloin olivat pyryt juuri asettuneet ja aurinko pilkisti esiin tyyneen talvimaailmaan.
Palkitkoon Jumala teille hyvän työnne! En milloinkaan unohda hyväntahtoisuuttanne". Hän meni yhtäänne, minä läksin toisaanne, ja pian olin unohtanut eilispäivän pyryt ja oppaat ja jäniksen-nahkaiset turkit. Tultuani Orenburgiin, menin suoraan kenraalin luokse. Hän oli iso mies, vähän jo vanhuudesta kyyristynyt. Pitkät hiuksensa olivat aivan valkoiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät