Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja kun Aarnio yhä viivytteli vastauksessaan, kiirehti hän jatkamaan: Ettekö muista miten lapsena ennen niin usein näimme toisiamme? Aarnio oli vieläkin kuin puusta pudonnut, osaamatta ihmetyksestä vastata.
Pelästystä ei voida sanoa hänen käytöksensä syyksi, sillä minä olen puhunut säyseästi; olen houkutellut ja vielä luvannut, että hän tunnustamalla totuuden voi pelastaa henkensä, kuolemasta. Armollinen herra, sanoi Svenonius, hänen äitinsä on häijy, kavala ja tavattoman terävä-älyinen nainen. Omena ei putoa kauas puusta.
Kolme, neljä liukasta tukkia nousee maalle. Yhtäkkiä irtautuu pakran väkä puusta. Sakris ja akkajono lentävät seljälleen. Hän kellii maassa. Siinä naureskellaan, seisotaan. Ja sitten akat tekevät rammalle oikein kiusaa: jättävät vetämisen kokonaan hänen varaansa ... ovat itse vetävinään, mutta eivät vedä. Sakris ähisee ja ähkii... Eipä solukaan limainen petäjä maalle.
»Siunattu kotka, jok' et puusta tästä puraise, vaikk' ois suloinen sen maku; näät jälkeenpäin se pahoin vatsaa vääntää!» Näin toiset riemuitsi puun alla vankan. Ja peto kaksisyntyinen tuo virkkoi: »Niin kaiken oikeuden siemen säilyy.» Ja vetotankohonsa kääntyi, tarttui ja siirsi juurelle sen puun tuon paljaan; sen sillä sitoi, siihen kiinni jätti.
Niin, luulenpa varmaan, että vielä joskus keksitään puusta taikka raudasta tehdä koneita, jotka neulovat, kehräävät ja kutovat yhtä hyvin ja paremminkin kuin me, ja mitä meillä sitten on tekemistä, sitä en minä tiedä.
Katuen hän kansan eessä itse päänsä painaa: »Naisten narri ollut oon ja vaimojeni vainaa, uuden uskon mieheksi nyt tahdon täysin tulla.» Huutaa kansa: »Sama miel' on meillä niinkuin sulla.» Kastettihin Perman kansa; puusta löyttiin Puma näre norja kaulassansa. Auttanut ei Juma. Palatsista kuninkaan käy polku Vienan rantaan. Mitä Perman vanhimmat nyt valkamahan kantaa?
Mutta Knut, joka ei muuten koskaan polttanut piippua, oli salaisesti rakastunut uunin kulmassa oleviin kömpelöihin möhkäleihin sikari muistutti häntä ravintolaelämästä ja rautatiematkoista eikä soveltunut hänen mielentilaansa. »Pietari», sanoi maakauppias äkkiä, »minä luulen, että sinä voitat! Hannan puusta tulee sittenkin paras.» Pietari hypähti ylös. »Tiesinhän minä sen. Ha, ha, ha!
Vasta muutaman vuoden perästä alkoivat sitten uudet, puusta rakennetut siipihöyrylaivat »Storfursten» ja »Furst Menschikoff» välittää liikettä Pietarin, Suomen ja Ruotsin välillä ja saivatkin ne yksin pitää tätä liikennettä yllä yli kymmenen vuotta.
Kesällä kimaltelevat ne kaikissa eri väreissä; syksyllä taas ne hohtavat ja välkkyvät kuin satumaailman taivaankaaret; talvellakin, kun lehti on puusta pudonnut ja ainoastaan niiden, harjaksen kaltainen sinertävä haamu on jäljellä, silloinkin lepää sen yli ruusunhohtava huurre, pehmeän hunnun kaltaisena; kauniimpata maisemaa ei voi toivoakaan.
Suu on totinen, pielessään käyrä varsi, yhdestä puusta tehty, mutta silmä hymyilee, ja housuntaskusta pullahtaa ulos pehmeä pallo, häränrakkoinen kukkaro, täynnä muhottavia rouheita. Ei ole Matilla enää aikoihin ollut iloa omista viljelyksistä, pois hän on joutunut pelloiltaan toisten ojia kaivamaan ja kasakkana vieraiden kaskia viertämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät