United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se voi kyllä olla niin, mutta Job ei saa sitä yksin ajatella hänen tuleva puolisonsa täytyy olla hänen ensimäinen ja viimeinen ajatuksensa. Job. Niin rakas lankoni, minun täytyy ajatella vaimoa ja lapsia. Rosennase. Sinä jalo, kunnon mies! Kummellund. Mutta ajatteletko todellakin kieltää minulta tämä pieni palvelus? Rosennase. Kiittämätön! Hän kutsuu sitä pieneksi palvelukseksi!
Heidän jouduttuaan kahden kesken tarttui kreivitär Ester puolisonsa käteen sanoen: Minulla on sinulle pyyntö tehtävänä! Mitä voit pyytää, jota en heti paikalla olisi valmis iloiten täyttämään? kysyi kreivi. Että luovut jostakin, vastasi hän. Minä suostun ehdottomasti. Sinun tähtesi voin luopua kaikesta paitsi sinusta itsestäsi. Mutta jos minä nyt juuri sitä ainoata sinulta pyytäisin?
Iloiten lausui Valtiattareni: »Kas, katso ylhäistä, min vuoksi vieläi maan päällä käydään niin Galiziassa!» Kuin kyyhky painauu luo puolisonsa ja toinen toista kuhertaa ja kiertää ja tahtoo tuolle hellyyttänsä näyttää; niin näin nyt, kuinka toinen toistaan suuret nuo vallat tervehtivät kunnioittain ja kiittäin ruokaa, jota siellä syödään.
"Cethegus", huudahti Antonina. Hän kalpeni ja rupesi vapisemaan. "Tuokaa hänet heti sisään." Hän muisti tuon miehen etevämmyyden, joka ilmeni heti heidän ensimmäisessä kohtauksessaan ja joka ei sen jälkeen ollut hänen mielestään haihtunut. Hän muisti, miten tuo mies, kun hänen puolisonsa ja viisas Prokopius sekä kaikki sotapäälliköt olivat voimattomina papin edessä, voitti ja nöyrrytti voittajan.
Hän huomasi minkälaisessa harhaluulossa hän ja useammat hänen sukupuolestaan olivat eläneet. Hän tunsi sielunsa sisimmässä, että hänen puolisonsa oli oikeassa, ja hänen mielensä oli todellakin siksi rehellinen, ett'ei hän koettanut tukahuttaa tätä tunnetta.
Tämä oli tosin yhden tekevä jalolle Akselinpojalle; hän oli pahoillaan ainoasti Erikin huonosta hallituksesta, hänen kevytmielisyydestänsä ja sopimattomasta käytöksestänsä tuota kaunista ja kaikilla hyvillä avuilla kaunistettua kuningatarta kohtaan, jonka lempeyteen ja ansioihin hänen puolisonsa yksinään oli tunteeton.
Siten tuli tämä rikas ruhtinas-sotamies kaupunkiimme, jossa hän puolisonsa kanssa vuokrasi silloin vapaana olevan Valleenin huvilan ja järjesti sinne itselleen erittäin mukavan ja hienon kodin.
Veljensä pettämänä, puolisonsa pulaan jättämänä, lapsistaan eroitettuna, rakastamansa miehen hylkäämänä, valta-istuimeltaan syöstynä, voimattomana ja liian heikkona ja lannistuneena kostoakin ajattelemaan, kuningatar kauheimmassa sieluntuskissa vietti kaksi äärettömän pitkää tuntia vankihuoneessaan, joka oli loistoa ja lahjoja täynnä.
Lyönti kaikui kumeasti holvikäytävissä. Ovi lensi auki. Amalasunta muisti, kuinka hän oli muinoin puolisonsa rinnalla mennyt tästä ovesta, joka silloin oli kukkakiehkuroilla koristettu. Hän muisti, kuinka ystävällisesti silloinen portinvartija, joka myöskin oli äsken mennyt naimisiin, toivotti heidät tervetulleiksi.
Huolet, jotka kreivi sanoi tahtovansa unohtaa, kuvastuivat liiankin selvästi hänen otsallaan, kun hän meni tervehtimään puolisonsa sukulaista, joka vaatimatonna ja tottumatonna olemaan näin suuren komeuden keskellä odotti salissa, kunnes joku näkisi hyväksi muistaa hänen olemassa olonsa.