Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
»Maista vielä anna mennä, ei se tapa . Ryyppää vielä ! Kun ei niin ei. Lähdetäänpä nyt katsomaan missä se torni on, se horisontti muistathan, josta puheltiin.» »Joo.» »No lähdetään.» Läksivät he astumaan ja Kusti piteli Jussia kaulasta. Tultuaan tornin luo istuivat he törmälle tällä puolen jokea.
Tuumailtiin, mitä olisi tehtävä. Toiset näyttivät suuttuneilta, toiset alakuloisilta, kaikki tuskaisilta. Lopulta tultiin kuitenkin yhteiseen päätökseen: puhujat istuutuivat välinpitämättömän näköisinä pöytien ympärille, pikarit täytettiin uudelleen, pelinopat pyörivät, puheltiin ja naureskeltiin, jos kohta hiukan väkinäisesti.
Siellä yhtä toista puheltiin; minä kun niin harvoin pääsen ihmisten kanssa pakeille, niin puhelen sitten mielelläni vähän enemmän, ja myllärin vaimo aina tietää niin paljon uutta. No, siinäpä kului iltaa, niin että päivä oli laskeutunut, ennenkuin taas olin järvellä. Minä olin jokseenkin hyvällä mielellä, eikä soutu tuntunut kovin raskaalta, vaikka näin olen raihnainen.
Heikki ja Juhani istuivat joukkoon, ja siinä puheltiin koskenlaskusta. Hanna kuului puuhailevan keittiössä. Paloniemen Heikki tuntui olevan erinomaisen puheliaalla ja hyvällä tuulella.
Yöllä tuli muutamia miehiä lisää ja aamunkoitteessa oltiin valmiit lähtöön. Kun oli tultu harjulle, johon suurin kaski oli kaadettu ja josta näköala avautui pohjoiseenpäin, huomattiin laaksossa savua. Pysähdyttiin neuvottelemaan ja pari miestä lähetettiin tiedustelemaan. Heidän paluutaan odotellessa puheltiin ja arvailtiin, mitä nyt oli tulossa.
Matti esteli niinkuin aina ennenkin oli estellyt ... sanoi, että jos menee päähän vanhan miehen ... mutta otti sitten kuitenkin ryypyn, niinkuin oli aina ennenkin ottanut. Rovasti pisti taas pullon ja pikarin piiloon, lukitsi lahvin, solahutti avaimet taskuunsa ja istuutui keinumaan. Puheltiin minkä mitäkin, pidettiin vähän väliäkin ja tupakoitiin.
Puhuttiin viisaudesta pitkälti, ja paljosta muusta ja paatunut Anna-Liisa soimaili taas Pöndistä, sanoi sen hämmentävän selvänkin viisauden sameaksi, että usko saisi yksinään hallita ja pitää isännyyttä, kuin mikäkin iso-mahainen isäntä. Niin puheltiin. »Ka... Aasilla sitä on ennenkin maailmassa ajettu... Paraimmallekin paikalle tarkoitan», mietiksiä tokasi silloin lopulta miehistä eräs.
Hän toivoi saavansa kuninkaaltaan ystävällisen silmäyksen tai sanan, mutta niitä ei tullut. Hetkinen puheltiin taaskin joutavista asioista. Sitte otti Kustaa hajamielisennäköisenä taskustaan kintaan ja sitä tarkastellen lausui: "Tämä ei ole minun. Onko tämä sinulta hukkunut, huolimaton, ja minä sen sitte epähuomiosta olen pistänyt taskuuni? Katsotaanpas!"
Mutta nyt kertoi Martti lukeneensa jostakin sanomalehdestä, että tuommoinen pieni sade ennen leikkuuta oli juuri omansa vahvistamaan jyvää, ja siinä oli hänen mielestänsä jotakin ajattelemista. Puheltiin siitä sitte hetkinen sinne tänne.
»Hiljaa pojat!» kehotti Elias. »Katsokaa, kuka tuolla tulee!» Ja hän viittasi Armfeltiin päin, joka nyt juuri lähestyi. Kenraali oli kuullut Eliaksen puheen ja kysyi: »Kelle te puhuitte? Voitteko taata, että ne sananne olivat tarpeen?» »Hallitus on kansan peili, ja missä se särkyy, siellä särkyy kaikki muukin. Tässä puheltiin kavalluksesta.» Armfelt löi otsaansa. »Kavalluksestako?
Päivän Sana
Muut Etsivät