United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !


Julien astui sisään surupukuun puettuna, komeana, häärivänä ja tyytyväisenä siitä, että oli saapunut niin paljon vieraita. Hän puhui vaimolleen hiljakseen kysyen häneltä jotakin neuvoa. Ja salaperäisellä äänellä lisäsi hän: Koko aatelisto on saapuvilla. Se on oikein hyvä. Tervehdittyään mahtavasti naisia poistui hän jälleen.

Kaikilla heillä oli päässään hullunkuriset myssyt. Mutta en näe mitään leskeä, huomautti kuningas, joka hyvin hyvästi ymmärsi tarkoituksen. Täällä hän on, teidän majesteettinne! Ja esiin hyppäsi keveäjalkainen nuori herra, puettuna yleiseksi mielipiteeksi, minkä voi huomata hänen sievässä, mustassa samettihatussaan olevasta tuuliviiristä.

Kapteeni tepasteli tohveleissa nurmella, puettuna avonaiseen virkanuttuunsa ja poltti mielihyvillä piippuaan. Hän pysähtyi silloin tällöin katsellakseen miten ilta-aurinko tanhueli kaukaisilla tunturihuipuilla.

"No, se on oikein! näin iloista ja hauskaa pitäisi nuorten kesken aina olla", sanoi pastori, puettuna virkatakkiin, jonka kaikki napit olivat kiinni, ja kalotti päässä, hieroen käsiänsä.

Tahtoisin kuoleman hetkellä nähdä hänet ja ristin merkin, niin olisi minun helpompi kuolla. Jos siis tiedät, herra, missä hän on, niin sano minulle." Vinitius alensi ääntään ja lausui: "Hän on Petroniuksen palvelijoiden joukossa, orjaksi puettuna. En tiedä missä he istuvat, mutta palaan sirkukseen katsomaan. Katso sinä minuun, kun tulet arenalle.

Mitä kuuluu?" virkkoi kapteeni. Se oli voudin palvelia, sunnuntaivaatteisin puettuna ja kirje kädessä. Se piti annettaman kapteenille itselleen... "Vai niin? Tuleeko tähän vastausta? No, no! ... mene keittiöön, niin saat jotain virvoketta ja ryypyn."

Porstuan ovi lensi selkoselälleen, ratisten pakkasesta, kun kapteenin toimeliaat kädet sen avasivat. "Käypäs saliin vouti!" Hänen sudennahkaisen turkkinsa takaa pistäytyi Thinka esiin, puettuna muhkeaan turkkiin. "Nöyrin alamaisenne, appeni ja ystäväni..."

Tokkopa kukaan, joka siihen aikaan eli, voinee unohtaa kuinka Fr. Cygnæus, palattuaan Italian matkaltaan 1847, osasi roomalaisella asiantuntemuksella kietaista ympärilleen tuollaisen viitan ja näin vaatetettuna asettua jonkunlaiseen vaikuttavaan asentoon? Talvisaikaan kulkivat vanhemmat herrat tavallisesti puettuna raskaaseen, tölskönnäköiseen supinnahkaturkkiin.

Hän oli puettuna mustaan silkkipukuun ja hiuksissa oli viheriäinen nauha. Siinä oli neiti Berg ja ken vaan tunsi kauppaneuvoksen rouvan, tunsi myös hänen varjonsa neiti Bergin. Hän oli etäistä sukua rouvalle, kävi hänen luonaan melkein joka päivä, kertoi mitä kaupungilla sanottiin rouvan iltamista ja huvitti sekä itseään että muita höystäen leikkipuheillaan kauppaneuvoksen rouvan omituisuuksia.

Tämä on samalla sivistyksen asteella kuin hänkin ja on ystävällinen sekä mukaamenevä ja hänessä on aina hiukka haaveilua ja runollisuuttakin. Senlaisia on kaikissa opettajattarissa. Hän käy puettuna vaaleaan hameesen ja kantaa metsäkukkia rinnassansa, hän liehuu ylioppilaan kanssa pitkin niittyjä ja riippuu iloisena hänen käsivarressansa ja näin hän jää riippumaan koko elinkaudeksi.