Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Oikein naurettavaa oli nähdä, miten loukattu, kaunis nainen heti kuin herra Markus astui rappusille, äkkiä kuiskasi muutamia sanoja enollensa, jonka jälkeen hän muutamalla askeleella riensi männikköön ja katosi jälkeä jättämättä... Vanha herra pudotti keppinsä ja kääntyi hämmästyneenä ja vaivoin ympäri katsoaksensa hänen jälkeensä mutisten pienen, hartaan kirouksen.
»Tämä on siis se armo, se anteeksiantamus, josta te saarnaatte», huusi hän vihan kyynelet silmissään. Vanhus nousi verkkaan ja pudotti raskaasti kätensä Boleslavin olalle. »Lakkisi tähden, poikani, tahdon tehdä sinulle tilin tästäkin, vaikkakin sinun näkemisesi on minulle vastenmielinen.
Se on jo toimitettu. Rahat ovat kaapissa tuolla sisällä. Kapteenin ääni oli jotenkin ystävällinen. Siinä oli huomattavana ainoastaan jonkunlaista teeskenneltyä välinpitämättömyyttä. Rouva Ivarsson pudotti hämmästyksestä työnsä ja katseli hetken ajan mieheensä, niinkuin olisi jotakin tahtonut häneltä kysyä, mutta tämä ei ollut huomaavinaankaan hänen katsettansa, vaikka kyllä huomasi.
Koettipa hän saada selwille sen omistajankin, mutta siinä ei hän onnistunut, sillä kaikki oliwat niin yksineuwoisia, ett'ei asiasta tullut tolkkua." "Puhuiko miehenne nämät kaikki teille?" kysyin. "Ei, sitä hän ei tehnyt. Hän päiwitteli waan, kuinka kehnosti hänen on käynyt, kun hän pudotti kaikki rahansa. Ei, ei hän totuutta sanonut, muilta minä ne tiedot urkin.
Hänen kasvonsa punottivat nyt kuumuudesta, mutta kirkkaat siniset silmät ja hienot kasvonpiirteet eivät kumminkaan menettäneet vähääkään miellyttävästä tunteellisuudestaan. Hän astui siirtomaalaisen luo ja pudotti lintunsa hänen eteensä: "Tuossa kaikki, mitä olen kyennyt saamaan," sanoi hän. Sitten hänkin heittäytyi maahan ja työnsi pyssynsä höllänä lerpattavan telttakankaan alle.
Mutta suurin kiire siinä tuli itselleen herra viskaalille, joka kokonaan oman arvonsa unohtaen pudotti joukon jalkoihin uuden virkalakkinsa ja karkasi ensimmäisenä ovesta ulos. Konstaapeli! Tyhjentäkää pirtti! ehti hän vain karjaista eteisestä. Käsky oli miltei turha, sillä ihmisiä lappoi oventäydeltä tuvasta.
Nousi taas ja alkoi uudelleen. Kello oli kuusi, kyllä hän vielä pari tuntia jaksaisi. Mutta samalla tuli Jussi suurella touhinalla kyökin kautta sisään. »Hanna, mene ottamaan vieraita vastaan. Joudu!» »Keitä vieraita?» »Woldemar ja Tirri siellä tulevat.» »Valehtelet.» Hanna lensi punaiseksi ja pudotti neulan. »No, kies' avita.» »Hyi, sinua.» »Mitäs sinä et usko. Kuule, soittavat jo.»
Hän pudotti huivinsa, hän kaatui pari kertaa, kun jalka takeltui olkiin, kädet tulivat verisiksi epätasaisesta maasta, mutta hän pääsi kuitenkin hengästyneenä ylös lähimmälle aidalle ja sieltä huusi hän niin paljon kuin suinkin jaksoi: Henrik, Henrik, kuule minua! Henrik seisahtui. Ellen aukasi hänelle sylinsä; hän palasi takaisin; Ellen meni häntä vastaan. Monta sanaa ei puhuttu.
Heidän kohdalleen tullen aikoi Helander mennä ohitse, mutta kun Naimi tervehti häntä ystävällisesti ja hän lakkiansa nostaessaan pudotti keppinsä, pysähtyi hän. Kuinka Maria voi? kysyi Naimi. Kiitos, kyllä hän voi hyvin. Entä pojat, kuinka ne voivat? Hyvin ne voivat nekin. Sinä et tiedä, Naimi, että pikku Martti on kuollut, huomautti Kaarina. Kuollut? Siitä ette ole mitään kirjoittaneet?
Muutaman kerran yskittyänsä rupesi vieras laulamaan laulua, joka oli rouvasta niin suloista ja ihanaa, että pudotti runsaita kyyneliä ja teki hänet niin hellämieliseksi että, kuin miehensä samassa tuli sisään, lankesi hän hänen kaulaansa pyytäen anteeksi sitä että suuttui hänen leikistänsä. "Soma ääni on sisarella", sanoi iloinen aviomies laulajalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät