Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Vierekkäin laivan kannella seisoen näkivät he Provence'n rantakallioiden kiitävän ohi. Meri levisi liikkumattomana, mahtavasti siintäen ja kuin hyytyneenä hehkuvassa päivänvalossa, äärettömän taivaanlaen alla, joka tuntui aivan ylenmäärin siniseltä. Jeanne sanoi: Muistatko purjematkaamme ukko Lastique'n veneellä? Vastauksen sijasta suihkasi Julien nopeasti suudelman hänen korvaansa.
Mutta vaikka ulkoisalla Luonnonvoimat mellakoi, Vaikka myrsky kaikkialla Kauhistusta suurta loi Sentään henki ahkeroiva Tyyntä työtään tehdä voi. Ja aurinkoinen kultiaan Loi vuorimaisemille, Loi viinimaille Provence'n, Sevennein rintehille; Valaisi nöyrät köynnökset, Kastanjat, sitruunitkin, Valaisi maissivainiot, Oliivit, limuunitkin.
Ja synkän tumma sypressi Nous korkeutta kohti Ja päivän kuumat suutelot Pois orangeilta johti, Ja kukkasetkin siimeksen Sai öljypuiden alla Ja pomeranssi tuoksusi Vihersi kaikkialla. Tie kulki halki vuoriston, Vei pitkin laakson pohjaa Ja luokse kylän Provence'n Se kulkijaimet ohjaa, Ja tällä tiellä trubaduur Jo lauloi monta kertaa Ja Provence'nsa Eedeniin Hän lauluissansa vertaa.
Kävisihän tuo sentään laatuun, jos hän kirjoittaisi nimensä tuon suostumuksen alle, jossa hänen äitinsä isä meille, Ranskalle ja minulle, testamentteeraa Anjou'n herttuakunnan, Provence'n kuningaskunnan..." "Mutta enhän minä", vanhus koetti muistuttaa, "vielä ole suostunut..." "Te suostuisitte kai mieluisemmin rakkaan serkkuni Burgundilaisen menestykseen."
Ja joukon eessä astui mies, Min silmät suihki tulta, Min katse syvä, tutkiva, Ja kirkas niinkuin kulta. Tää kumma joukko kulkien Sai kylän raitiollen, Sai luokse viinitarhojen Ain' yhä vaiti ollen, Mut siinä, kansan nähtyään, Tuo eellimmäinen miesi Hän kirjahansa viitaten Näin lausuella tiesi: »Te ranskalaiset veljeni, Provence'n sisaretki! Jo pilkoittaapi päivä taas, Lyö pelastuksen hetki.
Vieläpä jotain parempaakin! katseleppa tätä herttaista vanhusta, joka istuu kohteliaan emäntämme oikealla puolen; sanoithan minulle kerran, että runoilijat ovat kuninkaita? Hän on kaksin kerroin toverisi, niin kuninkaana kuin runoilijanakin." Villon tunsi oitis tuon hyvänlaisen vanhuksen, Provence'n, Neapelin ja Anjou'n Renatoksi.
Ja kun hän sitten kätensä käyristi sekä tähysti silmillään taivaanrantaa, näytti aivan siltä, kuin olisi hän tahtonut kiskoa puoleensa koko Burgundin, Provence'n, Artois'in ja kaikki maat, joista jälkeenpäin nykyinen Ranskanmaa on muodostunut. Villon lähti jo seuraavana päivänä, varustettuna avunsitoumuksilla Renato herttuaa varten, ja itse puolestaan täydellä kukkarolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät