Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Karavaanin olo kaupungissa ei tullut olemaan pitkällinen; tuo naisorjaa kuljettava priki oli jo tullut päivällä ennen, ja Omar halusi hartaasti olla kohta tervennä jälleen Djeddahissa. Kameelien saatua tarpeeksi asti levähtää lähdettiin taas erämaata kohti.
Priki purjehti aivan liki tuulta kiertäessään juuri Mull-saaren lounaista kulmaa, jonka kukkulat, Ben More sumun peittämine huippuineen muita korkeammalla, olivat suoraan alahangan puolella. Vaikka Covenant ei oikeastaan noussut hyvin tuuleen, kiiti se kuitenkin viskelehtäen ylös ja alas ja lännestä tulevien maininkien takaa ajamana vinhaa vauhtia laineiden halki.
Hän seisoi yhdessä kohti pidellen maston köysistä, puhellen itsekseen ja parahtaen joka kerran kun laiva kolahti kallioihin. Priki oli hänelle kuin vaimo ja lapsi. Päivästä päivään hän oli välinpitämättömänä katsellut miten Ransome parkaa rääkättiin; mutta kun prikistä tuli kysymys, näyttivät sen saamat jysäykset koskevan häneenkin.
"Tuolla tulevat veneet", huusi kapteeni. "Täperä on aikakin, sillä puolta tuntia myöhemmin olisi priki ollut turvassa. Mitä neuvotte meille nyt, herra majori?" "Tässä ei ole muuta kuin laivaan kiini tarttuminen, vaikka se rohkea ryöväri mahtaa puolustaa itseänsä urhoollisesti.
Purjeita näytti asettavan näkymätön käsi ja vitkalleen ja juhlallisesti kulki tuo kaunis laiva vienolla pohjatuulella tyyntä veden pintaa aavaa merta kohti. "Tämä ihminen ajattelee kaikkea", sanoi majori. "Minun ensimäinen toivoni oli, että voisimme ampua miehen rattaalta ja että priki sitte kulkisi kallioihin. Mutta nyt on tämäkin toivo pettänyt minun, sillä hän näyttää olevan käsiin saamaton."
Niin, siitä seurasi sitten vaan että minä vannoin tahtovani senlaista konossementtia, joihin olin tottunut, muuten en kirjoittaisi alle, vaikkapa sekä priki että rukiit jäisivät mätänemään Danzigin rannalle." "Tietysti", virkkoi Randulf. "Vaan meidän tästä kiistellessä tulee ukko Bencke itse ulos konttoriin, ja tanskalainen hänelle selittämään mikä oli asia.
He ovat pelkureita ja arkoja, käyvät kesällä alastomina ja suojelevat itsiänsä talvella pakkaselta kengurun nahoilla. Eräänä kauniina kevät-aamuna syyskuussa nähtiin saaren eteläisellä rannalla laiva, joka koki purjehtia Derventevirran suuhun. Taivas säteili kirkkaasti ja tuuli oli tuskin niin väkevä, että olisi purjeet täyttänyt. Laiva oli 120 lästiä vetävä priki, ja oli majori Hortonin oma.
Kapteeni kulki taasen usein kauppiaan luona ja yhtä usein nähtiin kauppias Rytilässä. Seuraus tästä uudistuneesta ystävyydestä oli, että K n kaupungin likisyydessä ruvettiin rakentamaan uutta laivaa, ja että K n satamaan eräänä syyspäivänä purjehti suuri priki, minkä kauppias ja kapteeni yhdessä olivat ostaneet.
»Minä käyn noutamassa avaimen», lausuin ja astuin ulos kannelle. Sumu oli yhtä sakea kuin ennenkin, mutta laineet olivat hävinneet melkein jäljettömiin. Priki oli pantu ankkuriin, kun ei enää tiedetty missä oltiinkaan, eikä heikko tuuli ollut matkan suunnalle suotuisa.
"No, pojat", huusi Brandon, "eläköön vapautemme." Hänen seuralaisensa päästivät hurjan kirkunan, joka ilmoitti vangeille kajuutassa, että priki oli vihollisten vallassa, mutta kutka nämä olivat, pysyi salaisuutena. Perämies katsahti kyllä kajutan ikkunasta, mutta kun hän älysi kaksi pyssynpiipun suuta, täytyi hänen vetäytyä takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät