Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Mainitkaamme ohimennen, että hän oli vaihtanut olkavyötä ja heittänyt pois viittansa. Oh, virkkoi hän, mitäs tämä tietää? Tämän herran kanssa minun on taisteleminen, lausui Athos, kohteliaasti viitaten d'Artagnan'iin. Hänen kanssaanhan minäkin taistelen, sanoi Porthos. Niin, mutta vasta kello yksi, vastasi d'Artagnan.
Minä olen muskettisoturi vaan toistaiseksi, sanoi Aramis nöyrästi. Kyllä näkee ett'ei hän ole kaukaan saanut sanomia lemmityltänsä, sanoi Athos hiljaa; mutta mitäs siitä, se on meille tuttu asia. No, niin! sanoi Porthos, minun mielestäni on tässä varsin helppo keino. Mikä? kysyi d'Artagnan. Hän on luostarissa, niinhän sanoit? kysyi Porthos. Niin.
Niin, herrani, kaunein huone koko ravintolassa; minulla olisi ollut jo tilaisuus kymmenen kertaa saada se hyyrätyksi. Pah! olkaa huoleti sanoi d'Artagnan nauraen; herra Porthos kyllä suorittaa kaikki herttuatar Coquenard'in rahoilla.
En, vastasi d'Artagnan närkästyen, en ensinkään, ja näenpä niillä semmoistakin, jota muut eivät näe. Ymmärsikö Porthos yskän vai eikö, ainakin alkoi hän aikalailla purkaa vihaansa: Herra, sanoi hän, te saatte kelpo löylytyksen, tietäkää se, jos te tuolla tavoin ärsyttelette muskettisotureita. Löylytyksen, herra! sanoi d'Artagnan, kova sana tuo.
Kardinaali on muistava että ne ovat samoja miehiä, joita hän aina on kohdannut tiellänsä; silloin hän jonakin päivänä otattaa kiini d'Artagnan'in ja ett'ei hänen aikansa kävisi pitkästyttäväksi, lähettää meidät hänelle seuralaisiksi Bastiljiin. Mutta, sanoi Porthos, tuo on surullista pilaa, ystäväni. Minä en laske pilaa.
Se on totta kyllä, herrani, sanoi d'Artagnan, vuodattakoon sitä muut tai minä, kaikessa tapauksessa, sen vakuutan, on minun ikävä nähdä niin jalon aatelismiehen verta; minä siis taistelen takki päällä niinkuin tekin. Heretkää, heretkää jo, sanoi Porthos, tuommoisista kohteliaisuuksista, ja muistakaa, että mekin odotamme vuoroamme.
Nyt, hyvät herrat, kuuluu iltarumpu; menkäämme levolle. Ja Athos lähti Parpaillot'ista d'Artagnan'in kanssa. Aramis seurasi heitä Porthoksen kanssa. Aramis mutisi ja Porthos tempoi levottomasti viiksiään. Mutta yht'äkkiä näkyi pimeässä varjo, jonka muoto oli d'Artagnan'ille varsin tuttu ja jonka ääni, tuttu sekin, sanoi hänelle: Herra, minä tulen teidän viitassanne, sillä ilta on sangen kylmä.
Vaan koska sinulla on semmoinen avu, niin, hiisi vieköön, käytä sitä Hänen Majesteettinsa suhteen. Puhuttakoon mitä ja miten mieli tekee kuninkaasta ja kardinaalista; vaan kuningatar on pyhä, ja jos hänestä mitä puhutaan, tulee sen olla hyvää. Porthos, sinä olet itserakas kuin Narkissos, sen huomaan, vastasi Aramis; sinä tiedät vihaavani siveellisiä nuhdesaarnoja, paitsi jos niitä pitää Athos.
En; entäs sinä, Porthos? En; entäs sinä, Athos? En. Ell'ette te, niin teidän ravintoloitsijanne, sanoi d'Artagnan. Meidän ravintoloitsijamme? Niin tietysti! Teidän ravintoloitsijanne, Godeau, muskettisoturien ravintoloitsija. No hiisi vieköön, tulkoon tuo viini mistä hyvänsä, yhdentekevä, sanoi Porthos, maistelkaamme sitä, ja jos se on hyvää, niin juokaamme sitä.
No, niin kohta kuin piiritys on päättynyt, me ryöstämme hänet pois luostarista. Mutta ensin täytyy tietysti saada selville, missä luostarissa hän on. Se on totta, sanoi Porthos. Mutta minulle pistää päähän eräs asia, sanoi Athos; etkös sanonut että hänelle on tuon luostarin valinnut kuningatar? Niin ainakin luulen. No niin, Porthos on meitä auttava tässä pulassa. Millä tavoin, jos saan kysyä?
Päivän Sana
Muut Etsivät