Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Eikä ollutkaan Marja hänestä enää ruma, eikä vartalo muodoton, kun oli laskenut esiliinansa alas. Syö sinäkin ... en jaksa kaikkia. Minä söin jo poimiessani. Jos mitä jää... Marjan koko olento vavahti, hän aikoi sanoa jotakin, mutta ei saanut sanotuksi ponnisti sitten viimeiset voimansa ja sai sanotuksi: ... ja jos mitä jää, niin saatathan ne tarvita toistenkin. Entäs sinä?
»Voinhan sentään maata tämän yön pirtissä menen sitten aamulla minne menen.» Kun hän astui rinnettä ylös, niin hänet yllätti kammottava tunne hän tunsi äkkiä itsensä vanhaksi. Jalat tuntuivat taipumattoman jäykiltä. Niinkuin hän olisi ollut vanha käyristynyt katajaseiväs, joka vain oman käyryytensä jäykkyydellä vielä ponnisti eteenpäin.
Eräs nuori päällikkö, hänen veljensä poika, joka näkyi kadehtivan setänsä tanssitaitoa, ponnisti voimansa hullun tavoin, ja tämä voimakas nuori päällikkö hyppäsi niin korkealle, että kaikki olivat siitä hämmästyksissään.
Hän ponnisti kaikki voimansa, laski molemmat kätensä tuolin selustimella hervottomasti lepäävälle Keskitalon käsivarrelle ja sanoi sillä äänellä ja katseella, että toinenkin ymmärsi kaiken olevan nyt heidän välillään sovitun: »Niin on, niin on, naapuri. Jättäisittekö nyt minut vähän kyllä sitten kutsun, kun aika tulee.» Uutelan oli vallannut tuska ja hätä.
Se leveni kukoistusaikanaan laajalle alueelle, jokainen varattominkin puuhasi ja ponnisti saadakseen oman kamaran, jossa perheineen eläisi, oman talon, oman kodin. Taloja rakennettiin, oli tilaa, ei tarvinnut ahtaalla asua, olisi ollut varaa väkiluvun lisääntyäkin. Vaan sepä ei enää lisääntynyt, melkein päinvastoin lähti solumaan.
"Köysi laahaa kiveä vasten!" huudettiin ylhäältä. Lind ponnisti jalkansa kallioseinää vasten, jotta köysi kulki vapaasti, ja pian he olivat niin korkealla, että käsin voitiin nostaa heidät vaarallisesta asemastaan. "Laila," huusivat Lappalaiset, "se on Laila, joka on istunut koskessa." "Rakas Laila," sanoi Mellet, "Jumalan kiitos, että pelastuit!"
"Ethän sinä ole suuttunut, toivon minä, Peggotty, oletko?" kysyin minä, kun olin pysynyt tuokion alallani. Minä tiedän, että se oli aika puserrus, sillä sen vuoksi, että hän oli kovin lihava, meni aina, kun hän vaan puettuna vähänkin ponnisti voimiansa, joku nappi irti takaa hänen hameestansa. Ja minä muistan, että kaksi lensi toiselle puolelle vierashuonetta, sillä aikaa kuin hän halaili minua.
Missä milläkin legatilla tai tribunilla oli komentonsa, siellä hän ankarasti ponnisti voimiaan; eikä kellään ollut toisessa enempää toivoa kuin itsessään. Samoin oli kaupunkilaistenkin: he kävivät päälle tai pitivät hankkeita joka paikassa, olivat hartaammat toisiansa haavoittamaan kuin itsiään suojelemaan.
Paitsi sitä tarwitaan Rönkkölään mies, joka kehtaa ja osaa tehdä työtä", sanoi Wilppu eräälle semmoiselle kosijalle ja siihen täytyi tämän tyytyä, waikka hän asiansa eduksi kyllä ponnisti kaiken kaunopuheliaisuutensa. Likimmäisinä naapureina puolen peninkulman päässä Rönkkölästä oli pieni, wasta=alkawainen uutistalo. Sitä sanottiin waan Korweksi.
Hän tiesi, että tässä pienenlaisessa rautalippaassa tallensi kapteeni niitä tavaroita, joita varten hän oikeestaan oli elämäänsä tähän saakka elänyt. Hän tarttui lippaasen, koettaen nostaa sitä. Se oli raskas, se ei liikahtanut. Matti ponnisti voimiansa. Ei, lipas ei liikahtanut. Hän kyyristyiksen nyt syvemmästi katselemaan aarre-arkkua, ja hänen kasvoistaan katosi ilo.
Päivän Sana
Muut Etsivät