Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kasvoissaan kuvautui sydämen kärsimystä, jota pyhä tunne, että kaikki on pian lopussa, ikäänkuin hieman lievensi. Kun sairas oli hetken levännyt ja viipynyt aatteissaan, ponnisteli hän voimiansa, kertoakseen vielä raskaalla äänellä: Sinä, joka olet rakastunut ja surrut rakkautesi häviötä, paremmin voit minua ymmärtää.
Victor oli tehtaassa alkanut samaa elämää kuin isäkin, hän toimi samoissa orjantöissä kuin isäkin ja ponnisteli yhtä tylsästi ja itsepintaisesti.
Knuutin täytyi nyt tutkimustensa vuoksi usein olla poissa iltasin, niin Hiljanhan sopi hyvästi silloin työskennellä Knuutin ei tarvinnut aavistaakaan, että hän uurasti ja ponnisteli hänen tähtensä, sillä se juuri oli Hiljasta suloista, että sai hiljaisuudessa tasoittaa Knuutin tietä hänen korkeaan päämaaliinsa.
Nuori matkamies ui todellakin niin voimakkaasti ja ponnisteli niin lujasti aaltoja vastaan, että virta, vaikka se olikin kova, ei saanut häntä temmatuksi paljoa alemmaksi tavallista maallenousupaikkaa.
Vielä Feliks ponnisteli sitä pidättääksensä, silloin jalo eläin yht'äkkiä seisahtui kuin kivi, pani etujalat viistoon lumella peitettyä maata vasten ja nosti pienen pään pystyyn, kirskuttaen hampaita. Feliks katseli ja näki noin neljänkymmenen askeleen päässä kaksi sutta, jotka vertyneillä silmillä heitä katsella tuijottivat.
Mutta nainen ponnisteli epätoivon vimmalla, ja hetkisen päästä he näkivät hänen jälleen miehen hartioilla ja iskevän äskeistäkin hurjemmin. »Siitä pitää tulla selvä! Nyt on talosta kysymys sanoi isä silloin. Niin, nyt se on kuuletko nyt on talosta kysymys! Sitä ei rommilla eikä ruoskalla rakennettu eikä revitäkkään! Heikkilä on minun ja minä sen pidän ymmärrätkö?» Mies väänteli ja ponnisteli.
"Herra varjele, miten iso ja pulska mies sinusta on paisunut;" ja pitäen kämmeniänsä taskuissa, ponnisteli hän voimainsa takaa pystyssä pysyäksensä, yhä katsellen Thorbjörn'iä, jolle hevosen riisuminen ei tahtonut onnistua.
Peurat kääntyivät äkkiä pakenemaan pitkin laaksoa ylöspäin ja syöksyivät nopeasti kuin tuuli eteenpäin. Antti huomasi nyt, että hänen luotinsa oli sattunut toiseenkin peuraan, joka turhaan ponnisteli seuratakseen laumaa. Hän panosti pyssynsä joutuisasti ja oli tuskin ehtinyt sen tehdä, kun näki koko lauman vielä kerran syöksyvän alas laaksoa alamäkeen.
Kovasti koki ankara pakkanen nälistynyttä ja uupunetta poikaraiskaa. Kaikista irvistävistä paikkojen lomista tunki viimansekainen ankara pakkanen pureskelemaan ja kangistuttamaan hänen uupuneita jäseniään. Ennen joelle tuloa tuntui jo siltä, ettei hän jaksaisikaan taloon asti. Kuitenkin ponnisteli hän, minkä voi, sillä onhan henki kaikille niin kallis.
Niin ne arvelivat ja antoivat auringon paistaa. Ja aurinko teki parastaan, aina päivä päivältä kukon askeleen korkeammalle kohoten ja uuniaan yhä kuumemmaksi ahtaen. Ponnisteli se siinä verkkaisata ponnisteluaan ja sai kuin saikin muutaman päivän perästä jäät rannasta repeämään ja sulamaan virtaiset salmet. Mutta suuri selkä ei ollut millänsäkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät