United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teos, joka minulla tässä on polvellani, tukiessani selkää puuhun ja jalkoja kiveen, on nimeltään »Kuinka on kalastettava», ja suo minun tutustua ei sen vähäisemmän miehen kuin itsensä Herbert Spencerin käsitykseen kalastuksen oikeutuksesta eetilliseltä kannalta katsottuna.
"Oh, mitkä rumat rypyt häijyn poikani otsassa!" sanoi Dora, ja yhä istuen polvellani jälitteli hän niitä kynällänsä, kastellen tätä ruusuisilla huulillansa, piirteitä mustemmaksi tehdäkseen, ja parannellen otsaani semmoisella leikillisellä ahkeruudella, että minua oikein huvitti vasten tahtoani. "Kas se oli kiltti lapsi", lausui Dora, "ja sinun kasvosi ovat niin paljon kauniimmat, kun naurat".
Sill'aikaa kuin matkatoverini viettelivät ja rukoilivat miestä hyvällä väistymään, kiersin minä salavihkaa hänen taakseen. Siellä tartuin äkkiä käsin hänen kaulukseensa ja samall'aikaa ruhjaisin polvellani miehen selkään niin rutosti, että hän reenkannakselta retkahti jääkohvaan tienkupeessa.
Kyllä hänestä vielä tulee aika mies, kun kerkii!" "Sitä minäkin arvelen", sanoo lukkari, "sen minä sanon, Swart, että hänessä on kova luonto. Ajatteles vaan, eilen istui hän minun polvellani ja veti minua niin parrasta, että vedet tulivat silmiin. Sen minä sanon sinulle, Dorotea, että älä sinä anna niiden saada tahtonsa kaikessa, se vaan kehnontaisi niitä".
"Mingo," sanoi metsästäjä, ja silmäin loiste sekä poskien puna ilmaisi hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teidän urhoollinen toverinne nimitti minua Haukansilmäksi, luultavasti sukkelan ja tarkan tähtämisen takia, ja päänsä levätessä polvellani antoi hän minulle tämän nimen, vähää ennen kuin hänen henkensä lähti autuille metsästysmaille."
Sillä kun "Jumala" ja "varjo" mainitaan yhdessä, varjolla ei voida tarkoittaa pimeyttä, vaan suojelusta, turvaa ja lepoa. Minusta oli nyt kuin koko maa olisi levännyt lämpimien, suojelevien äidinsiipien alla. Raamattuni, jota vast'ikään olin lukenut, oli vielä avoinna polvellani.
Minä voisin helposti tappaa sinut niin kuin koirasikin, ja jättää sinut tähän raatona makaamaan, jos siitä vaan olisi Lailalle iloa. Hän on ollut hyvä enkelini siitä hetkestä, jolloin hän ensi kerran istui polvellani. Hän on pelastanut sieluni saatanan ja hänen puisien ja kivisten jumalainsa vallasta, joita minä palvelin.
Tääll' on outo naurun kaiku, Naapurin silmäkin vierastaa, Mykkä ystävä kyntää ja kylvää, Halla viljassa vaeltaa. Tuuin lasta polvellani Hallako puhtaan pulmuni saa? Aatos syntyy ja aatos lentää Viheriäisen metsän taa. On syntynyt Pulkkilassa 7/5 1874, tuli ylioppilaaksi 1892, filosofian kandidaatiksi 1890.